Joka kevät Washingtoniin saapuu tuhansia turisteja katsomaan kirsikkapuiden kukintaa ja osallistumaan Cherry Blossom-festivaaleihin. Tarjolla on muutaman viikonlopun verran tapahtumia maan ja taivaan välillä keskustan alueella. On leijan lentoa, juoksutapahtumia, piknik-tapahtumia, paraateja ja kaikkea muuta jännittävää. Meiltä tapahtumat jäi tällä kertaa kokematta, mutta kävimme maanantaina heti aamusta kuitenkin ihailemassa puita noin miljoonan muun turistin kanssa. Kirsikkapuut ovat lahja Yhdysvalloille Japanilta vuonna 1912 ja sijaitsevat Washington DC:ssä Tidal Basin vuorovesialtaan reunoilla. Yhteensä puita istutettiin Yhdysvaltoihin vuonna 1912 3020 kappaletta, mutta niitä istutettiin myös Manhattanille samaan aikaan. Yhteensä Tidal Basin-altaan reunoilla on noin 3750 kirsikkapuuta kaunistamassa puistoja ja houkuttelemassa turisteja, valokuvaajia ja taiteilijoita ihailemaan kukintoja.
Turistikrääsäkaupoissa olen nähnyt kaikenlaisia Cherry Blossom:iin liittyvää roinaa myynnissä ja ihmettelin mikä ihmeen hössötys tämäkin nyt sitten on. Kun maanantaina kävimme kävelemässä puistoissa auringonpaisteessa tajusin kuinka upeat kukinnat ovat! Aivan uskomattoman upea kokemus! Turisteja oli tosiaan miljoona, vaikka oli ihan perus maanantaiaamu, mutta se nyt oli odotettavissa ja olin valmistanut itseäni tätä varten ja pakkasin mukaan paljon kärsivällisyyttä :) Parasta oli aivan mahtavat piknikasetelmat puistoissa. Parhaimmillaan olivat vierailijat pakanneet mukaan piknikpöydät, -tuolit, juustot ja viinit :) Kaiken kaikkiaan ihana päivä!
Ensimmäiset (ennen ja jälkeen kuvat) kuvat on otettu tasan kahden viikon välein. Ennen-kuvat on otettu kihlajaispäivänämme kun olimme keskustassa kävelyllä. Ihan ei onnistuttu ottamaan jälkeen-kuvat, mutta ne on tarpeeksi lähellä. Oli todella vaikea saada kuvaa ilman viittäkymmentä turistia, mutta mielestäni onnistuimme melko hyvin. Jos matka Washingtoniin ajoittuu maailskuun lopussa tai huhtikuun alussa, suosittelen lämpimästi pakkaamaan piknik-eväät reppuun ja suuntaamaan kirsikkapuiden alle viettämään leppoisaa päivää :)
Camilla
Translate: We went to see the awesome Cherry Blossoms at the Tidal Basin in Washington on Monday and what a great experience it was! We took the "before"-pictures exactly two weeks ago on the day we got engaged. The "after"-pictures are not exactly from the right angle, but hey, at least we tried :)
Tuesday, April 14, 2015
Monday, April 13, 2015
Kun minun mies rakensi maailmankartan
Saatan ehkä olla hieman puolueellinen, mutta minulla on kyllä maailman paras mies! Olen jo kauan halunnut toteuttaa erään projektin ja kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, tiesin että juuri hän on se kenen kanssa haluan toteuttaa tämän pitkäaikaisen haaveen. Ikvävä kyllä idea ei ole kokonaan minun oma... Ystäväni julkaisi blogissaan joskus muutama vuosi takaperin, kuinka hän miehensä kanssa hankki maailmankartan olohuoneen seinälleen ja aloittivat merkistemään nastoilla maita/kohteita, missä ovat käyneet. Koska matkustus on myös meille erittäin lähellä sydäntä, halusin aloittaa merkitsemisen yhdessä mieheni kanssa. Huomasin heti alkuun, että vaikka tarjolla on vaikka minkälaista maailmankarttaa, on värillistä, mustavalkoista, julisteita, puulle maalattua ja kehyksiä kaikista maailman materiaaleista, mutta minun makuuni kaikki isot tai isohkot kartat pyörivät siinä kahden-kolmensadan dollarin ympärillä. Apua! Kenellä nyt sellaisia rahoja on? Etsimme miehen kanssa kaikilta nettisivuilta ja aina kun miellyttävä löytyi tuli budjetti vastaan. Olin jo luovuttanut aikapäiviä sitten, kun eräänä päivänä olimme ystävien kanssa viettämässä ostoskeskus-päivää Potomac Mills:in Outlet Mall:lla ja käväisimme eräässä julistekaupassa - ihan vaan huvikseen. Ja voi sitä riemun määrää kun juuri se maailmankartta, minkä olisinkin halunnut istui yksinäisen näköisenä kaupassa. Koska julisteella oli hintaa verojen kanssa reilut 13 dollaria, lähti se kanssani kotiin.
Seuraavat viikot menikin sitten kehysten etsimisessä. Monta päivää istuimme molemmat omien tietokoneiden ääressä ja etsimme sopivia kehyksiä, mutta taas tuli eteen hinta ja vaikutti siltä että juliste olisi pakko laittaa lasin taakse, mikä ei taas palvelisi tarkoitustaan - nastoilla merkitseminen. Istuin ja ihailin julistetta lattialla ja olin varma ettei tästä tule yhtään mitään. Projekti kuolee kasaan ja juliste laitetaan varastoon muiden rojujen joukkoon. Kunnes eräänä päivänä sanoin miehelle, että nyt on mentävä rautakauppaan. Tapahtui mitä tapahtui, minä haluan julisteen seinälle! Kiertelimme rautakaupassa etsimässä inspiraatioita ja ideoita, mutta kävelimme ulos tyhjin käsin. Ajatus kuitenkin jäi muhimaan mieheni pään sisälle ja samalla kun hän kävi sormusostoksilla muutama viikko sitten, kävi hän tutkimassa eri kehysvaihtoehtoja ja juttelemassa ammattilaisten kanssa askartelukaupoissa. Idea oli valmis toteutettavaksi, enää tarvittiin työtila. Tila löytyikin sopivasti miehen isän takapihan ladosta, jonne juliste roudattiin seuraavaa työvaihetta varten. Ladosta löytyi kaikki tarvittavat työkalut ja yllätykseksi myös vanhaa puuta. Kolme päivää siihen meni, mutta nyt maailmankartta roikkuu onnellisesti olohuoneemme seinällä. Minun tehtävä oli kaikkein rankin tämän kolmen päivän aikana, kun mies rakensi kehyksiä: pitää lapset elossa samalla kun otin aurinkoa. Tehtävä oli helppo - aina kun ääni lakkasi, nostin päätä ja katsoin mikä oli hätänä :) No ei nyt sentään... Leikimme lasten kanssa takapihalla miehen työstäessä projektiamme ja nautimme aivan upeasta aurinkoisesta hellesäästä. Ei huono tehtävä minun makuun!
Kartta on aivan ihana ja olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Taulu näyttää kuvassa todella pieneltä, mutta on isompi oikeassa elämässä. En ole pelkästään onnellinen uudesta taulusta, vaan myös siitä ettei ole mitään mitä mieheni tekisi vuokseni. Olen äärettömän onnekas ja onnellinen siitä miten miten ihana mies minulla on. En malta odottaa että voimme jonain päivänä mennä naimisiin ja aloittaa oikea elämä yhdessä. Edessä on vielä yksi korkeakoulututkinto ja paljon töitä ja säästämistä häitä varten ennen kun yhteiselo voi virallisesti alkaa. Ilman kovaa ikävää ja monia itkuja tämä ei tule tapahtumaan, mutta onneksi se on vain muutama vuosi koko loppuelämästämme.
Haluankin kiittä vielä kerran kaikkia, jotka ovat meitä tukeneet, ilman perhettämme ja ystäviämme emme olisi selvinneet näinkään pitkälle. Maailmankartta olohuoneemme seinällä ei pelkästään symbolisoi matkakohteita, missä olemme käyneet ennen yhteistä elämäämme vaan myös sitä kuinka maailma on pienentynyt yhteisen elämämme myötä. Välimatkat saattaa vaikuttaa pitkiltä, muttei tunnu siltä. Haluamme sivistää itseämme ja kokea uusia seikkailuja yhdessä uusissa kulttuureissa. Olen äärettömän onnellinen siitä, kuinka ennakkoluuloton mieheni on ja siitä kuinka molemmilla on halu nähdä maailmaa.
Ostimme nastoja paljon, koska maailma on täynnä kohteita, jossa haluamme käydä. Eilen illalla merkitsimme karttaan kohteita, missä ollaan käyty yhdessä ja erikseen. Aasia näyttää erittäin tyhjältä ja toivottavasti pääsemmekin sinne päin maailmaa muuttamaan joku päivä. Eikä tuo Etelä-Amerikka tai Afrikakaan mikään huono vaihtoehto ole!
Hyvää alkavaa viikkoa!
Camilla
Translate: I might be biased but by fiance is the best fiance ever! We couldn't find a world map online in a reasonable price range so he decided to build a frame for a poster we found in a poster store at Potomac Mills Mall. He "reclaimed" the wood for the frame from his dad's barn and but it all together in three days while we were in Louisiana for the weekend. We are both so happy how it turned out! I absolutely love it! Last night we pinned all the places we've been together and separately. We bought a lot of pins for the future - hoping to do a lot of travelling!
Seuraavat viikot menikin sitten kehysten etsimisessä. Monta päivää istuimme molemmat omien tietokoneiden ääressä ja etsimme sopivia kehyksiä, mutta taas tuli eteen hinta ja vaikutti siltä että juliste olisi pakko laittaa lasin taakse, mikä ei taas palvelisi tarkoitustaan - nastoilla merkitseminen. Istuin ja ihailin julistetta lattialla ja olin varma ettei tästä tule yhtään mitään. Projekti kuolee kasaan ja juliste laitetaan varastoon muiden rojujen joukkoon. Kunnes eräänä päivänä sanoin miehelle, että nyt on mentävä rautakauppaan. Tapahtui mitä tapahtui, minä haluan julisteen seinälle! Kiertelimme rautakaupassa etsimässä inspiraatioita ja ideoita, mutta kävelimme ulos tyhjin käsin. Ajatus kuitenkin jäi muhimaan mieheni pään sisälle ja samalla kun hän kävi sormusostoksilla muutama viikko sitten, kävi hän tutkimassa eri kehysvaihtoehtoja ja juttelemassa ammattilaisten kanssa askartelukaupoissa. Idea oli valmis toteutettavaksi, enää tarvittiin työtila. Tila löytyikin sopivasti miehen isän takapihan ladosta, jonne juliste roudattiin seuraavaa työvaihetta varten. Ladosta löytyi kaikki tarvittavat työkalut ja yllätykseksi myös vanhaa puuta. Kolme päivää siihen meni, mutta nyt maailmankartta roikkuu onnellisesti olohuoneemme seinällä. Minun tehtävä oli kaikkein rankin tämän kolmen päivän aikana, kun mies rakensi kehyksiä: pitää lapset elossa samalla kun otin aurinkoa. Tehtävä oli helppo - aina kun ääni lakkasi, nostin päätä ja katsoin mikä oli hätänä :) No ei nyt sentään... Leikimme lasten kanssa takapihalla miehen työstäessä projektiamme ja nautimme aivan upeasta aurinkoisesta hellesäästä. Ei huono tehtävä minun makuun!
Kartta on aivan ihana ja olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Taulu näyttää kuvassa todella pieneltä, mutta on isompi oikeassa elämässä. En ole pelkästään onnellinen uudesta taulusta, vaan myös siitä ettei ole mitään mitä mieheni tekisi vuokseni. Olen äärettömän onnekas ja onnellinen siitä miten miten ihana mies minulla on. En malta odottaa että voimme jonain päivänä mennä naimisiin ja aloittaa oikea elämä yhdessä. Edessä on vielä yksi korkeakoulututkinto ja paljon töitä ja säästämistä häitä varten ennen kun yhteiselo voi virallisesti alkaa. Ilman kovaa ikävää ja monia itkuja tämä ei tule tapahtumaan, mutta onneksi se on vain muutama vuosi koko loppuelämästämme.
Haluankin kiittä vielä kerran kaikkia, jotka ovat meitä tukeneet, ilman perhettämme ja ystäviämme emme olisi selvinneet näinkään pitkälle. Maailmankartta olohuoneemme seinällä ei pelkästään symbolisoi matkakohteita, missä olemme käyneet ennen yhteistä elämäämme vaan myös sitä kuinka maailma on pienentynyt yhteisen elämämme myötä. Välimatkat saattaa vaikuttaa pitkiltä, muttei tunnu siltä. Haluamme sivistää itseämme ja kokea uusia seikkailuja yhdessä uusissa kulttuureissa. Olen äärettömän onnellinen siitä, kuinka ennakkoluuloton mieheni on ja siitä kuinka molemmilla on halu nähdä maailmaa.
Ostimme nastoja paljon, koska maailma on täynnä kohteita, jossa haluamme käydä. Eilen illalla merkitsimme karttaan kohteita, missä ollaan käyty yhdessä ja erikseen. Aasia näyttää erittäin tyhjältä ja toivottavasti pääsemmekin sinne päin maailmaa muuttamaan joku päivä. Eikä tuo Etelä-Amerikka tai Afrikakaan mikään huono vaihtoehto ole!
Hyvää alkavaa viikkoa!
Camilla
Translate: I might be biased but by fiance is the best fiance ever! We couldn't find a world map online in a reasonable price range so he decided to build a frame for a poster we found in a poster store at Potomac Mills Mall. He "reclaimed" the wood for the frame from his dad's barn and but it all together in three days while we were in Louisiana for the weekend. We are both so happy how it turned out! I absolutely love it! Last night we pinned all the places we've been together and separately. We bought a lot of pins for the future - hoping to do a lot of travelling!
Sunday, April 12, 2015
Nashville ja kotiinpaluu
Vihdoinkin olemme kotona! On se kumma miten se seitsemäntoista tunnin ajomatka tuntui lyhyemmältä kuin kolmen päivän aikana lyhyemmät pyrähdykset. Tiistai-iltana ajoimme Houmasta Tuscaloosaan noin viisi tuntia, keskiviikkona Nashvilleen noin neljä tuntia ja torstaina kotiin noin kaksitoista tuntia. Torstain ajomatka oli kyllä tuskaa. Otin heti alkuun ajovuoron, koska olen kaikkein virkeimmillään heti aamusta aamupalan jälkeen. Aika meni ajaessa todella nopsaa, mutta iltapäivästä tuntui että aika pysähtyi. Kovin työ oli kutenkin edessä kotona. Olimme vuokranneet asunnon eräälle perheelle matkamme ajaksi ja kotona odotti tietenkin sängyn petaaminen, puhumattakaan auton tyhjennyksestä. Perjantai menikin pyykkiä pestessä - arviolta kymmenen pesukoneellista yhden päivän aikana, niin ja tietenkin kouluhommat vielä siihen päälle...
Yksi paluumatkan etapeista oli päivä Nashvillessä, jossa tapasimme ystävämme Suomesta. Nashville on isohko kaupunki Tennesseen osavaltiossa ja on tunnettu musiikkikaupunkina. Musiikki onkin kaupungissa todella näkyvässä (vai kuuluvassa) osassa ja keskustassa soi musiikki kaikissa ravintoloissa ympäri vuorokauden. Nashvillen keskustassa Broadway-pääkadulla on lähes pelkästään ravintoloita ja bändit soittaa musiikkia kaikille kuulijoille ihan ilmaiseksi. Tai noh, mikään ei tietenkään ole ilmaista. Noin kymmenen-viidentoista biisin välein bändi kiertää keräämässä tippejä ravintolan asiakkailta. Juomat oli ravintoloissa melko kalliita, ottaen huomioon osavaltion ja Yhdysvaltain yleisen hintatason. Toki, me olemme täällä suurkaupungissa tottuneet todella koviin hintoihin - mikä onkin syynä ettemme käy ulkona juuri koskaan - mutta Nashvillen hintataso hieman yllätti. Ruoka sen sijaan oli halpaa. Käytiin lounaalla yhdessä barbque-paikassa ja söimme kolmea eri lihaa kahdella lisukkeella ja lasku oli noin 14 dollaria, eikä tippiä tarvinnut antaa, koska tiskiltä tilattiin ruuat. Neljällätoista dollarilla söi kaksi aikuista oikein hyvin!
Majoitus oli taas aivan nappilöytö Airbnb:stä hieman kaupungin ulkopuolelta. Naapurusto näytti todella rähjäiseltä, mutta talo oli todella suloinen ja ihanasti sisustettu. Nuori pariskunta otti meidät lämmöllä vastaan ja muistutti huoneen vuokraan kuuluvan aamupalan. Kaapeista löytyi munia, pekonia, pannarijauhetta ja kahvia. Me herättiin kyllä niin aikaisin ettei kehdattu alkaa kokkailemaan, vaan pakattiin auto kotimatkaa varten ja syötiin aamiainen matkalla. Siitä pääsemmekin yhteen koko matkan kohokohtaan. Minulle esiteltiin uusi ketjuravintola ja voisin melkein sanoa että olen löytänyt uuden lemppariravintolan!
Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää "kotiruokaa". Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä :) Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti - kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi :)
Mutta se mikä tekee Cracker Barrel erikoisen on ravintolan, on lahjakauppa ravintolan yhteydessä. Kun ravintolaan kävelee sisään aukeaakin asiakkaalle ensin pieni lahjakauppa. Jokainen meistä on varmaan joskus elämässään käynyt jossain matkamuistomyymälässä ja mielestäni kauppaa voisi siksi kutsua. Tarjolla on kaikenlaisia pikkupurtavia, juotavia, vaatteita ja pikkukrääsää. Erityisesti mieleen jäi sikspäkki pieniä Coca-Cola lasipulloja ja suloiset hillopurkit. Jos ikinä, arvoisat lukijat, tulee elämässä eteen road trip amerikan halki, suosittelen lämmöllä pysähtymään Cracker Barrel:iin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle!
Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää :) Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi - sen verran tulee leipää tuhottua!
Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa - kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys...
Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla
Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I've really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!
![]() |
| Nashville |
![]() |
| Parthenon in Nashville |
Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää "kotiruokaa". Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä :) Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti - kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi :)
![]() |
| Cracker Barrel |
Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää :) Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi - sen verran tulee leipää tuhottua!
Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa - kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys...
Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla
Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I've really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!
Tuesday, April 7, 2015
Kiitos!
Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista! Viime viikko meni ihan pilvilinnoissa ja nyt kun ollaan vihdoinkin palattu maan pinalle pääsin harjoittelemaan tätä uutta äitipuolen roolia. Lapset on kyllä niin ihania, ettei tässä mitään ongelmia ole kolmen päivän aikana ilmennyt. Saan kuulemma tulla käymään toistekin :)
Verrattuna Suomen viiden päivän pääsisäiseen, täällä pääsiäinen on tasan yhden päivän ja jopa kaupat meni kiinni sunnuntai-illaksi. Pääsiäinen näkyykin täällä pelkästään kaupan karkkihyllyssä ja cupcake:it koristellaan pupun korvilla. Lapset käyvät ottamassa kuvat pääsiäispupun kanssa (kai edellisenä viikonloppuna) jossain ostarilla ja lauantai-sunnuntai välisenä yönä pääsiäispupu käy jättämässä korin herkkuja lapsille. Meillä pääsiäispupu oli vielä kaiken lisäksi jättänyt pääsiäismunia puutarhaan ja kävimme niitä etsimässä koko porukalla :)
Muuten ollaan hengailtu takapihalla auringossa ja minä olen taas kuin pieni rapu. En vaan ikinä opi laittamaan tarpeeksi aurinkorasvaa, eteenkin kesän ensimmäisenä päivänä :) Nyt alkaa jo näyttämään ruskettuneelta. Tänä iltana on jo aika lähetä matkaamaan kotiin päin, tosin pienen ylimääräisen mutkan kautta. Suuntaamme Nashvilleen muutamaksi päiväksi tapaamaan ystäviä. En malta odottaa nähdä taas uusia kaupunkeja! Löydettiin taas Airbnb:n kautta kiva talo, missä asua ja kiva tavata uusia ihmisiä myös sen kautta.
Hyvää viikonalkua!
Camilla
Translate: Thank you everyone for the kind words and well wishes! We've spent Easter in Houma and the Easter Bunny found it's way to the house on Sunday morning. The sun has been out almost the whole time so we've spent most of the time outside. What a great vacation!
Sunday, April 5, 2015
Will you?
Maanantaina oli ihan uskomattoman ihana kesäinen sää ja pakkasimme repun täyteen eväitä ja suuntasimme keskustaan kävelylle. Kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen istahdimme Washington Monument:in eteen vihreälle nurmelle nauttimaan auringon paisteesta. Repun kätköistä paljastui lahja minulle - kuvakirja.
It was a beautiful day on Monday here in Washington and so we packed our backpack with snacks and took off for walk to the city. After a six mile hike we sat down by the Washington Monument on the green grass to enjoy the sun. In the backpack there was a present for me - a photo book.
It was a beautiful day on Monday here in Washington and so we packed our backpack with snacks and took off for walk to the city. After a six mile hike we sat down by the Washington Monument on the green grass to enjoy the sun. In the backpack there was a present for me - a photo book.
Kyyneleet silmissä vastasin kyllä.
With tears in my eyes I said yes.
Saturday, April 4, 2015
Road trip vuoristojen läpi
Olipas aikamoinen kokemus ajaa 20 tuntia putkeen! Lähdimme Virginiasta aamuseitsemältä ja saavuimme Louisianaan kahden aikaan yöllä, mikä aikaeron takia oli kolme Virginian aikaa. Matkasimme Virginian, Tennesseen, Georgian, Alabaman ja Mississippin läpi. Melkein koko matkan ajoimme Appalakki-vuoriston läpi ja maisemat oli aivan mahtavat!! Ikävä kyllä valokuvaamiseen ei ollut aikaa, koska ajoimme vuoroissa ja se kumpi ei ajanut, nukkui. Mies oli töissä edellisen yön ja lähdimme matkaan heti hänen työvuoron loppumisen jälkeen ja hän nukkui koko sen ajan kun minä ajoin. Aika pitkälti ajettiin matka puoliksi ja pakko sanoa ettei tästä maasta löydy yhtään hyvää kuskia. Kaikki poukkoilee ihan miten sattuu ja ajaa just niin kovaa kun haluaa. Kolareita matkan varrella oli kolme ja tukkiutuneen liikenteen takia menetimme ainakin kaksi tuntia tehokasta ajoaikaa. Että pisti vihaksi istua liikenteessä, eteenkin kun on kamala nälkä ja pissahätä! Eikä kolareissa ollut tarpeeksi istumista. Jossain Virginian osavaltiossa kaksikaistaisella moottoritiellä olivat laittaneet Road Work-kyltit vasemmanpuoleiselle kaistalle, vaikka siellä ei kukaan ollut tekemässä yhtään mitään!! Pelkät kyltit koristeena. Välillä teki vaan mieli luovuttaa, mutta vaihtoehtoja ei tainnut olla ja jatkoimme matkaa.
Olisin halunnut kuvan kaikista osavaltioiden kylteistä, mutta osa meni niin nopeasti ohi, etten millään ehtinyt reagoimaan kameran kanssa tilanteeseen. Ja Mississippi ja Louisianan kyltit meni ohi minun nukkuessa kun oli jo pimeää. Osavaltiot tosiaan on erilaisia, sen huomaa vasta kun ajaa eri osavaltioiden läpi. Tennesseessä oli paljon asutusta ja todella paljon paikkoja mihin pysähtyä, kun taas Alabamassa näin pelkästään vihreitä peltoja ja lehmiä. Muutenkin oli ihana huomata kuinka maisema vaihtui vihreämmäksi koko ajan mitä etelämpään ajoimme. Ja jossain Tennesseen puolivälissä alkoi näkymään liloja kukkasia puissa. En osaa sanoa minkä niminen puu kukkii tähän aikaan vuodesta ja arvelin että on turha edes ottaa kuvaa, mutta ihan uskomattoman kaunista katsottavaa puut oli. Georgiassa ei ollut kuin yksi nopeusrajoitus kyltti, mutta miniminopeuskylttejä oli kilometrin välein :D Hassuja pieniä yksityiskohtia. Ja sitten vielä lopuksi muutama hassu kuva mitä bongasimme matkan varrella.
![]() |
| Eikö muuttokuormassa ollut yhtään tilaa enää grillille...? / Seriously, there was no room in the container for a grill? |
![]() |
| Kuvasta ei näe, mutta kyseessä on Kanadan kyltit :) / You can't see, but it is a Canadian license plate :) |
Olin niin toivonnut hellettä ja aurinkoa, mutta vesisadetta pukkaa koko päiväksi. Viemme siis lapset elokuviin ja ostoksille tänään. Ehkä huomenna pääsemme ulos :)
Hyvää pääsiäisen jatkoa!
Camilla
Translate: After a very long road trip we are finally in Louisiana! Luckily we don't have to drive back in one day :)
Friday, April 3, 2015
Elämääkin pidempi road trip
Takana tiukka viikko ja edessä pitkä ajomatka. Alkuviikosta pidin vähän vapaata, mutta se nyt meni miten meni. Siitä sitten enemmän viikonloppuna. Edessä siis 1800 kilometriä ajomatkaa edessä - kuusi osavaltiota, joista neljä uutta minulle, ja määränpäänä Houma, Louisiana. Miehen tyttärellä oli tänään syntymäpäivä ja lähdemme ensisijaisesti viettämään siis synttäreitä. Päädyimme ajamaan lentämisen sijaan puhtaasti taloudellisista syistä. Lentoliput pääsisäisen aikaan oli 500-600 dollaria per matkustaja, kun bensat tulee maksamaan noin 250-300 dollaria koko matkalta. Ajomatka on aivan karsee, mutta koska meitä on kaksi ajamassa, päätimme synttäreiden olevan matkan arvoinen :)
Päädyimme samalla vuokraamaan asuntomme pääsiäiseksi eräälle perheelle lomamme ajaksi ja tämä on tietenkin tuonut mukanaan joitain siivoustoimenpiteitä. Nyt on hyvä istua tässä puurolautasen äärellä kun kaikki on siivottu ja pakattu, mutta vielä eilen oli pieni paniikinpoikanen kun oli niin paljon puuhaa. Vaikka kaikkeni yritin, en saanut hoidettua kouluhommia pois alta ennen lomaa, niin joudun ottamaan kirjat mukaan lomalle. Ei haittaa, olen tottunut tähän jo. Onneksi ei mene koko loma lukiessa ja jos ennusteet pitää paikkansa on tiedossa jopa hellettä koko viikonlopuksi! Pakkasin mekot, shortsit ja sandaalit mukaan. Toivotaan ettei pitkähihaista tarvitsisi ollenkaan ;)
Suomessa alkoi pääsiäisen vietto jo torstaina, täällä päin pääsiäistä vietetään pelkästään la-su, mutta moni ottaa pari päivää ylimääräistä vapaata ja matkustaa jonnekin lomalle. Huomasin ruokakaupassa että kinkku taitaa olla kova sana pääsiäisenä ruokapöydässä, tai ainakin sitä oli joka paikassa myynnissä. Siis valmiiksi paistettu kinkku. Me sorruttiin pääsiäisherkkuihin ja pakko hehkuttaa M&M's:n pääsiäismakuja!! Aivan loistavia! Noi porkkanakakkujen makuiset karkit oli parasta pitkään aikaan :) Otin muutaman kuvan kauppojen pääsiäiskarkkivalikoimasta ja pakko sanoa että kyllä amerikkalaiset osaa herkutella. Paljon on kaikenlaista! Mutta niin on kyllä Suomessakin. Pääsiäismunien määrät on kyllä ihan valtavia.
Täällä lapset menevät joko pääsiäismunaetsintöihin mukaan tai saavat pääsiäiskorin. Me kävimme ostamassa lapsille herkkuja pääsiäiskoreja varten ja ihmettelin siinä sitten ääneen että mikä juttu tämä nyt oikein on ja ilmeisesti lapsille vaan annetaan korillinen pääsiäissuklaita, koska pyhinä ei muutenkaan syödä tarpeeksi herkkuja. Samahan meillä tietysti Suomessa lapset käyvät kiertämässä ovelta ovelle pääsiäisnoitina. En siis tiedä näistä traditioista sen enempää, mutta ehkä ne viikonlopun aikana selviää. Edessä siis viikon semiloma ja toivotaan että pääsen pieneen D-vitamiinikylpyyn heti lauantaiaamusta takapihan nurmikolle :)
Hyvää pääsiäistä!
Camilla
Translate: We have a long drive ahead of us tomorrow. We are leaving to go to Louisiana for the weekend and since the plane tickets were super expensive we decided to drive. That is a 1300 mile drive and six states - four new for me :) Hoping for some nice warm weather and a lot of sun! Happy Easter!
Päädyimme samalla vuokraamaan asuntomme pääsiäiseksi eräälle perheelle lomamme ajaksi ja tämä on tietenkin tuonut mukanaan joitain siivoustoimenpiteitä. Nyt on hyvä istua tässä puurolautasen äärellä kun kaikki on siivottu ja pakattu, mutta vielä eilen oli pieni paniikinpoikanen kun oli niin paljon puuhaa. Vaikka kaikkeni yritin, en saanut hoidettua kouluhommia pois alta ennen lomaa, niin joudun ottamaan kirjat mukaan lomalle. Ei haittaa, olen tottunut tähän jo. Onneksi ei mene koko loma lukiessa ja jos ennusteet pitää paikkansa on tiedossa jopa hellettä koko viikonlopuksi! Pakkasin mekot, shortsit ja sandaalit mukaan. Toivotaan ettei pitkähihaista tarvitsisi ollenkaan ;)
Suomessa alkoi pääsiäisen vietto jo torstaina, täällä päin pääsiäistä vietetään pelkästään la-su, mutta moni ottaa pari päivää ylimääräistä vapaata ja matkustaa jonnekin lomalle. Huomasin ruokakaupassa että kinkku taitaa olla kova sana pääsiäisenä ruokapöydässä, tai ainakin sitä oli joka paikassa myynnissä. Siis valmiiksi paistettu kinkku. Me sorruttiin pääsiäisherkkuihin ja pakko hehkuttaa M&M's:n pääsiäismakuja!! Aivan loistavia! Noi porkkanakakkujen makuiset karkit oli parasta pitkään aikaan :) Otin muutaman kuvan kauppojen pääsiäiskarkkivalikoimasta ja pakko sanoa että kyllä amerikkalaiset osaa herkutella. Paljon on kaikenlaista! Mutta niin on kyllä Suomessakin. Pääsiäismunien määrät on kyllä ihan valtavia.
Täällä lapset menevät joko pääsiäismunaetsintöihin mukaan tai saavat pääsiäiskorin. Me kävimme ostamassa lapsille herkkuja pääsiäiskoreja varten ja ihmettelin siinä sitten ääneen että mikä juttu tämä nyt oikein on ja ilmeisesti lapsille vaan annetaan korillinen pääsiäissuklaita, koska pyhinä ei muutenkaan syödä tarpeeksi herkkuja. Samahan meillä tietysti Suomessa lapset käyvät kiertämässä ovelta ovelle pääsiäisnoitina. En siis tiedä näistä traditioista sen enempää, mutta ehkä ne viikonlopun aikana selviää. Edessä siis viikon semiloma ja toivotaan että pääsen pieneen D-vitamiinikylpyyn heti lauantaiaamusta takapihan nurmikolle :)
Hyvää pääsiäistä!
Camilla
Translate: We have a long drive ahead of us tomorrow. We are leaving to go to Louisiana for the weekend and since the plane tickets were super expensive we decided to drive. That is a 1300 mile drive and six states - four new for me :) Hoping for some nice warm weather and a lot of sun! Happy Easter!
Subscribe to:
Posts (Atom)
















































