Fish Market ja piknik puistossa

Selkeästi alkaa olemaan lukuähky eikä opiskelu houkuttele aamulla sitten yhtään. Eilen ähky oli niin paha että oli ihan kuumeinen olo ja maha oireili stressiä, joten pakkasin reppuun piknik-viltin ja hieman juotavaa ja kävimme vihdoinkin katsastamassa Fish Marketin Washingtonissa. Kalatori sijaitsee n. 10 minuutin kävelymatkan päässä L'Enfant Plaza Metro-pysäkiltä Washington kanaalin rannalla. Valikoima oli todella hyvä ja hinnat kilpailukelpoiset. Tarjonta oli vaikka minkälaista kalaa, jopa haikalaa, erilaisia rapuja, katkarapuja ja ostereita. Myyjiä torilla oli noin 10, joista ainakin kahdella oli katkarapuja ja rapuja valmiina keitettynä, muuten kalat oli kypsentämättöminä, eli ihan raakana. Jotkut myyjät sanoivat että voivat höyryttää ravut, jos esimerkiksi haluisimme Snow Crab-ravut mukaan piknikille. Me otimme mukaan kaksi täytettyä rapua ja valtavia höyrytettyjä katkarapuja piknikille National Mall-puistoon. 

Kalatorilta on n. 15 minuutin kävelymatka Washington Monumentille, jonne suuntasimme tänä kauniina keskiviikkona syömään kalasaaliit. Katkaravut oli höyrytetty ja päälle saimme jotain maustetta. Koska mieheni tekee todella maukasta ruokaa todella hyvillä ja laadukkailla mausteilla, haluan että ruuassani on jotain erikoista ja maukasta, jopa jonkun muun kokkailemana ja tällä kertaa en saanut näistä ravuista mitään vau-fiilistä. Täytetyt ravut sen sijaan oli todella maukkaita. Hirvee homma tehdä täytettyjä rapuja, niin ne sentään ostamme jonkun muun tekemänä ja ne oli kyllä oikeasti rahan arvoisia. Mutta tunnelma oli ihana ja oli ihana viettää viimeisiä päiviä Washingtonissa juuri samalla paikalla, jossa menimme melkein kaksi kuukautta sitten kihloihin. Eilen oli hieman viileämpi päivä, mihin olemme tottuneet ja kylmä tuuli sai minut haluamaan sisätiloihin, joten kävimme jälkkärillä ravintolassa keskustassa. Muuten sää oli loistava piknikille, mutta kun pilviharso levittäytyi Washingtonin ylle tuli hieman viileämpi. Tänään onkin sitten sellainen perinteinen juhannussää, eli +15 astetta, vesisade ja kylmä tuuli, mutta huomenna palaamme taas normaaliin ja sunnuntaina aion viettää ulkouima-altaalla koko päivän -> +30 astetta :) 

Teki tosi hyvää käydä vähän tuulettamassa aivoja (ja istumalihaksia) ja nyt voi sitten lukea vielä kolme päivää ennen kun on aika alkaa pakkailemaan tavaroita ja suunnittelemaan paluuta. Toivottavasti tuon lämmön mukanani ja Suomeen tulisi lämmin kesä, koska polkupyöräni on saapunut Suomeen turvallisesti!! Ihana päästä ulos pyöräilemään, kuntosalin spinning-huone alkaa olemaan aika nähty jo :)

Hyvää loppuviikkoa!
Camilla

Translate: We finally went to check out the Fish Market in DC yesterday and took some stuffed crabs and steamed shrimp with us for a nice picnic at the National Mall. 

Porkkanapannukakut

Nyt oli niin mieletön resepti, että päätin jakaa tämän kanssanne! Alkuperäinen ohje löytyi blogista, jonka löysin sattumalta tässä yksi aamu kun join kahvia läppärin ääressä. Tässä linkki. Pannukakut on gluteenittomia ja maidottomia ja valmistuvat viidessä minuutissa. Hyvä olisi keittiöstä löytyä hyvä blenderi, muuten saattaa olla vaikeeta saada porkkanoita rikottua tasaiseksi taikinaksi. Meillä on kotona Vitamix-blenderi ja se rikkoo ihan kaiken, suosittelen ihan kaikille :) Jos blenderi ei riko porkkanoita, raasta porkkanat ennen kun laitat ne blenderiin. Ohje kahdelle ruokailijalle.

Porkkanapannukakut (G,M) n. 12 pientä pannukakkua

2 porkkanaa

4 kananmunaa

pieni pala inkivääriä

ripaus suolaa

tuoretta rosmariinia (itse käytin kuivattua timjamia)

1 dl kaurahiutaleita (huom, jos teet pannareita täysin gluteenittomalle vieraalle, muista varmistaa häneltä, että kaura sopii hänen ruokavalioonsa)

35 g proteiinijauhetta

kookosöljyä paistamiseen

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi massaksi. Itse annoin Vitamix-blenderin surista noin puoli minuuttia täydellä teholla, jotta ainekset sekottuivat keskenään taikinaksi. Paistoin pieniä pannukakkuja kookosöjlyssä noin minuutti per puoli.

Tarjoa esimerkiksi hummuksen, vuohenjuuston, kurpitsansiemenien ja pinjansiemenien kera. 

Nämä erittäin proteiinipitoiset pannukakut sopii lounaaksi tai treenin jälkeen palautukseen. Me söimme pannarit eilen lounaaksi pitkän aamupäivän touhujen jälkeen ja piti kyllä nälän poissa aina illalliseen saakka. Sen haluan mainita että vuohenjuusto toi pannareiden makua todella hyvin esiin ja kruunasi tämän annoksen, enkä siis suosittele jättämään pois annoksesta (paitsi jos on täysin maidoton ruokavalio).

Mahtavaa viikonlopun jatkoa!

Camilla

Translate: I made some Protein Carrot Pancakes yesterday and since they were so good I wanted to share the recipe with you. All you need is 2 carrots, 4 eggs, small piece of ginger, 1 dl of oat meal, 35 g protein powder, salt and fresh rosemary. Put everything in a blender (we used our Vitamix) and blend until smooth and fry on a pan in coconut oil. Serve with goat cheese, hummus and pumpkin seeds. 

Voihan Vappu!

Vappu meni oikein rattoisissa tunnelmissa ja nyt parantelemme pientä potilasta vapun jäljiltä... Ennen tämän iltapäivän ensiapukäyntiä tämä oli kyllä todella hauska vappu! Tein simaa, paistoin munkkeja, perinteinen vappupiknik puistossa suomalaisten ympäröimänä ja muutama pullo shampanjaa. Siinähän ne tärkeimmät, mutta aloitetaan alusta. Vappuhan oli jo perjantaina, mutta koska täällä ei ollut pyhäpäivästä tietoakaan, juhlimme vappua vasta viikonloppuna. Perjantaina touhusin kirjojen parissa myöhään iltapäivään saakka, ennen kuin uskalsin vaihtaa vapaalle. Illalla paistoimme munkit yhdessä, koska vaikka takataskussa on leipurin tutkinto, en todellakaan ole paistanut munkkeja kotona, mutta mies sen sijaan on uppopaistanut vaikka ja mitä! Täydellistä! Hauskaa oli, vaikkei ne nyt mitään nättejä ollut. Koska kaikki mitä olen leiponut täällä on jotenkin kuivahtanut, olen päätellyt, että jauhoissa on jotain eroa suomalaisiin jauhoihin. Joten kokeilin gluteenittomia jauhoja tällä kertaa. Sattumaa tämäkään jauhovalinta ei ollut. Miehen asuessa vielä Suomessa tuli hänelle vastaan gluteeniton ruokavalio lähipiirissä ja hän päätti leipoa siitä eteenpäin kaikki gluteenittomana, ettei kukaan vieraista jäisi paitsi hänen leipomuksia ja totesimme, että kaikki leipomukset olikin paljon paremman makusia, joten tämän takia päädyin kokeilemaan gluteenittomia jauhoja. En ole leiponut gluteenittomia pullia aikoihin ja muistin vähän liian myöhään kun rupesin pyörittämään palloista rinkuloita ettei takinassa tietenkään ole sitkoa ja rinkulat meni rikki. No, heitimme munkit rasvaan erittäin pienellä reiällä ja ihan hyviltä ne silti maistuivat. Munkit maistuivat munkeilta, se sitko vaan puuttui, eikä niistä tullut niin nättejä kuin naapureilla piknikillä... Niin ja simakin maistui oikein hyvältä ;) 

Lauantaiaamun treenien jälkeen suuntasimme Dupont Circle:in lähellä sijaitsevaan puistoon Washingtonissa eväiden kanssa kuulemma perinteiselle vappupiknikille. Saavuimme puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta ajankohdasta ja vastassa oli lähes tyhjä puisto, mutta onneksi paikalle ol raahautunut ensimmäinen porukka joka oli helppo tunnistaa valkoisesta ylioppilaslakista suomalaisiksi. Sää oli mitä mainioin ja vaikka ei ollut ylioppilaslakkia mukana enkä löytänyt vappupalloja oli vappufiilis korkealla. Oli hauska tavata muita ulkosuomalaisia ja kuulla heidän tarinoita, miten olivat Yhdysvaltoihin päätyneet, niin ja tietysti maistella eri leipomuksia ja muita herkkuja muiden piknik-koreista. Vaikka istuimme varjossa, suojakertoimia oli riittävästi ja pidimme huolen myös veden juonnista tuntui auringon paahde vielä tänä aamuna ikävänä jomotuksena ohimoilla. Ja ei, ei se ollut se pullollinen shampanjaa, mikä tuhottiin iltapäivän aikana vaan se auringon paiste :) Kuuntelin muita suomalaisia, kuinka he moneen otteeseen sanoivat että olisipa ihana jos koko kesä olisi tällainen keli Washingtonissa ja jäin miettimään että minkälaista keliä täällä sitten kesällä oikein on. Kuulemma ikävä ilmakosteus ja todella kuuma (35-40 astetta) ei ole tavatonta kesällä, joten ehkä olen ihan tyytyväinen siitä että saan viettää kesän Suomessa. Ja sitäpaitsi voin turvallisesti polkupyöräillä Suomessa vs. itsemurhakandidaattina polkupyöräily täällä päin... Moni täällä uskaltaa polkupyöräillä, mutta itse en uskaltaisi. Sen verran moni tekstailee ajaessaan autoa täällä, etten yhtään ihmettele miksi täällä niin monissa autoissa on kolhuja ja autokolareita näkyy siellä täällä. Ikävä kyllä jouduimme jättämään piknikin vähän kesken, koska olin järjestänyt meille iltaohjelmaa, mutta puistoon jäi vielä noin 50-60 suomalaista nauttimaan vapputunnelmasta. Kiva kun satuin löytämään kutsun ja uskaltauduttiin lähtemään muiden vappujuhlijoiden seuraan!

Kävimme kotona vaan syömässä illallista ja jättämässä piknikroinat kämpille ennen kun jatkoimme taas matkaa illan aktiviteetteja kohti. Löysin Grouponilta tarjouksen maalaus+viini"kurssille" ja koska hinta oli sopiva meidän budjettiin ostin kupongin. Yritys on nimeltään Uncork'd Art ja heillä on näitä kursseja noin 4-5 viikossa plus yksitystilaisuuksia. Konsepti on todella yksinkertainen ja hauska ja jäin miettimään olisiko tällaiselle yritykselle markkinarakoa Suomessa... Osa kursseista on näitä "Just for fun"-kursseja, joihin sisältyy lasillinen viiniä kurssin hintaan ja baari on auki koko kahden tunnin ajan. Lauantai-illan kurssi järjestettiin erään ravintolan yläkerrassa Adams Morganin kaupunginosassa, joskus yritys järjestää kurssit muissa toimipisteissään. Tila oli viihtyisä ja henkilökunta erittäin vapautuneita. Jos halusi, sai maalata ohjaajan ohjeiden mukaan, tai käyttää omaa mielikuvitusta tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Illan teemana oli norsu puun alla ja kaikilla oli pieni inspiraatiokuva kankaan vieressä. En yhtään tiennyt mitä ohjeita meille oli tulossa, mutta odotellessamme maalaamisen aloittamista kävin läpi Googlen kuvahaun tuloksia afrikan auringonlaskuista ja inspiroiduin oranssista taivaasta ja päädyinkin maalaamaan ihan eri kuvan kuin ohjaajan ohjeiden mukaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen että sai pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa. Koulu ja työstressi on tappanut kaiken luovuuden tässä viime vuosina ja vaikka ostin kitarankin tuossa viime syksynä, en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi tuottaa sillä musiikkia, koska sointujen opettelua ei voi musiikiksi laskea... Kaikkea se sapattivapaa saa aikaan ihmisessä - sitähän voisi aloittaa touhuamisen vaikka minkä parissa, jos säästötili vaan antaisi myötä ja sapattivapaa voisi vaan jatkua ja jatkua. 

Taulut pääsi makuuhuoneen seinälle tänä aamuna ja voisin ottaa paremman kuvan niistä, jos suinkaan muistan huomenna, ja jakaa sen vielä kanssanne. Minun norsut näyttää ehkä liiankin sarjakuvamaisilta, mutta olen silti ylpeä lopputulokseen, ettenkin kun edellisestä taiteilija-vuosista on jo muutama tovi vierähtänyt. 

Niin, ja mites se potilas sitten voi? Aamupäivän treenit jäi kesken kun miehen selkä sanoi poks, eikä taipunut enää mihinkään suuntaan. Ei muuta kun ensiapuun. Just eilen spinningissä mietin selviämmekö koko viisi kuukautta, kun täällä olen, menemättä sairaalaan/lääkäriin ja tietysti heti kävi köpelösti. Olin erittäin yllättynyt kuinka kätevästi kaikki meni. Ensin vastaanotolla täytettiin kaavake, puolen tunnin odotus ja hoitajalle. Verenpaineen mittaus ja pieni selostus mitä on tapahtunut, jonka jälkeen sänkyyn ja lääkäri paikalle. Lääkäri oli ihana ja oikeesti kuunteli, mitä meillä oli kerrottavana ja keskustelu oli selkeesti molemminpuolista. Välillä tuntuu, että saa kertoa lääkärille eri vaihtoehdoista ja kysellä ettei nyt vaan olisi jotain muita tapoja hoitaa joku tilanne. Kävimme vaihtoehtoja läpi ja päädyimme mielestämme hyvään lopputulokseen. Ei ole siis mitään vakavaa ja levolla selvittiin tällä kertaa. Potilas kävelee itse ja on varsin leppoisaa seuraa - loistavat lääkkeet! Koko iltapäivä siihen meni ja treenien jälkeistä lounasta päästiin syömään siinä viiden maissa. Iltapäiväkahvitreffit meni sivu suuhun, mutta onneksi tässä näitä päiviä on vielä jäljellä :) Ilta menikin järkytyksestä toipuessa ja katsoimme meidän lempparisarjaa Lilyhammer:ia Netflixiltä jäätelön kera. 

Varsin tapahtumarikas viikonloppu siis. En tiedä miten tämä kaikki mahtui kolmeen päivään plus asunnon suursiivous (asunto saattaa mennä vuokralle minun lähdettyä, pakko oli siivota kun mahdollinen uusi asukas kävi katsomassa asuntoa), vaatehuoneen suursiivous, taisin opiskellakin jossain välissä ja vedin vielä mani-pedit johonkin väliin. Nyt taitaakin olla nukkumaanmenoaika, että jaksaa herätä taas normiarkeen aamulla!

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We had a super busy weekend and did a lot of fun things! We made Finnish doughnuts (munkki), went on a picnic at a park near Dupont Circle in DC with some other Finns celebrating Vappu (May Day/Labor Day) and took an art class in Adams Morgan. Somehow we also managed to do a spring cleaning at the apartment, some working out and I made time for studying. So now I guess it's time to get some sleep so we'll feel good for the next week!

Nashville ja kotiinpaluu

Vihdoinkin olemme kotona! On se kumma miten se seitsemäntoista tunnin ajomatka tuntui lyhyemmältä kuin kolmen päivän aikana lyhyemmät pyrähdykset. Tiistai-iltana ajoimme Houmasta Tuscaloosaan noin viisi tuntia, keskiviikkona Nashvilleen noin neljä tuntia ja torstaina kotiin noin kaksitoista tuntia. Torstain ajomatka oli kyllä tuskaa. Otin heti alkuun ajovuoron, koska olen kaikkein virkeimmillään heti aamusta aamupalan jälkeen. Aika meni ajaessa todella nopsaa, mutta iltapäivästä tuntui että aika pysähtyi. Kovin työ oli kutenkin edessä kotona. Olimme vuokranneet asunnon eräälle perheelle matkamme ajaksi ja kotona odotti tietenkin sängyn petaaminen, puhumattakaan auton tyhjennyksestä. Perjantai menikin pyykkiä pestessä - arviolta kymmenen pesukoneellista yhden päivän aikana, niin ja tietenkin kouluhommat vielä siihen päälle... 

Nashville

Yksi paluumatkan etapeista oli päivä Nashvillessä, jossa tapasimme ystävämme Suomesta. Nashville on isohko kaupunki Tennesseen osavaltiossa ja on tunnettu musiikkikaupunkina. Musiikki onkin kaupungissa todella näkyvässä (vai kuuluvassa) osassa ja keskustassa soi musiikki kaikissa ravintoloissa ympäri vuorokauden. Nashvillen keskustassa Broadway-pääkadulla on lähes pelkästään ravintoloita ja bändit soittaa musiikkia kaikille kuulijoille ihan ilmaiseksi. Tai noh, mikään ei tietenkään ole ilmaista. Noin kymmenen-viidentoista biisin välein bändi kiertää keräämässä tippejä ravintolan asiakkailta. Juomat oli ravintoloissa melko kalliita, ottaen huomioon osavaltion ja Yhdysvaltain yleisen hintatason. Toki, me olemme täällä suurkaupungissa tottuneet todella koviin hintoihin - mikä onkin syynä ettemme käy ulkona juuri koskaan - mutta Nashvillen hintataso hieman yllätti. Ruoka sen sijaan oli halpaa. Käytiin lounaalla yhdessä barbque-paikassa ja söimme kolmea eri lihaa kahdella lisukkeella ja lasku oli noin 14 dollaria, eikä tippiä tarvinnut antaa, koska tiskiltä tilattiin ruuat. Neljällätoista dollarilla söi kaksi aikuista oikein hyvin!

Parthenon in Nashville

Majoitus oli taas aivan nappilöytö Airbnb:stä hieman kaupungin ulkopuolelta. Naapurusto näytti todella rähjäiseltä, mutta talo oli todella suloinen ja ihanasti sisustettu. Nuori pariskunta otti meidät lämmöllä vastaan ja muistutti huoneen vuokraan kuuluvan aamupalan. Kaapeista löytyi munia, pekonia, pannarijauhetta ja kahvia. Me herättiin kyllä niin aikaisin ettei kehdattu alkaa kokkailemaan, vaan pakattiin auto kotimatkaa varten ja syötiin aamiainen matkalla. Siitä pääsemmekin yhteen koko matkan kohokohtaan. Minulle esiteltiin uusi ketjuravintola ja voisin melkein sanoa että olen löytänyt uuden lemppariravintolan! 

Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää "kotiruokaa". Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä :) Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti - kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi :) 

Cracker Barrel

Mutta se mikä tekee Cracker Barrel erikoisen on ravintolan, on lahjakauppa ravintolan yhteydessä. Kun ravintolaan kävelee sisään aukeaakin asiakkaalle ensin pieni lahjakauppa. Jokainen meistä on varmaan joskus elämässään käynyt jossain matkamuistomyymälässä ja mielestäni kauppaa voisi siksi kutsua. Tarjolla on kaikenlaisia pikkupurtavia, juotavia, vaatteita ja pikkukrääsää. Erityisesti mieleen jäi sikspäkki pieniä Coca-Cola lasipulloja ja suloiset hillopurkit. Jos ikinä, arvoisat lukijat, tulee elämässä eteen road trip amerikan halki, suosittelen lämmöllä pysähtymään Cracker Barrel:iin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle!

Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää :) Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi - sen verran tulee leipää tuhottua! 

Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa - kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys... 

Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla

Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I've really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!

Niagaran putoukset

Niagaran putoukset sijaitsee Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla, New Yorkin osavaltiossa näin Yhdysvaltain näkökulmasta. Putoukset sijaitsee niinkin mielenkiintoisessa kaupungissa kuin Niagara Falls:ssa, sekä Yhdysvaltain että Kanadan puolella. Putoukset oli must see-listallani päivästä yksi, kun saavuin tänne amerikoihin tammikuussa ja kun vihdoinkin kalenteriin avautui kolmen päivän vapaa, en epäröinyt hetkeäkään varata matkan. Googletettuani pari päivää aluetta tuli selväksi että jos haluaa kokea koko komeuden putouksista on mentävä Kanadan puolelle katsomaan tätä luonnon ihmettä. Kanadaan mennessä suomalainen ei tarvitse viisumia, mutta takaisinpäin tullessa Yhdysvaltoihin pitää viisumit olla kunnossa. 

Kesäsesongin aikaan alueella on tarjolla vaikka mitä veneajelua ja rajanylityksen voi jättää väliin (jos esimerkiksi ei ole asiaa Kanadan puolelle - viisumi uupuu yms.), mutta näin talvella ei pääse veneajelulle. Kävimme myös vaihtoehto B:n läpi, että mitä jos lähtisimmekin vasta toukokuussa? Noh, Airbnb:n kautta löysin aivan ihanan omakotitalo/bed and breakfast-majoituksen todella halvalla, mutta toukokuussa hinta kolminkertaistui, joten päädyimme lähtemään tänä maaliskuisena maanantaina :) Sääennusteet eivät olleet meidän puolella ja pakkasin lämmintä ja vedenpitävää mukaan.

Lähdimme matkaan maanantaiaamuna puoli seitsemän aikaan Virginiasta tarkoituksena pysähtyä matkalla ainoastaan vessatauoilla. Tein meille todella runsaat eväät ja keitin kahvia termariin, ettei tule ylimääräisiä taukoja ajamisessa ja yllättäviä rahareikiä. Kaikki meidän lomamatkat perustuu tarkkaan budjettiin ja yritän muutenkin pitää ylimääräiset menot kurissa, ettei jouduta vararikkoon puolin sun toisin.

Menomatka meni todella leppoisasti poutasäässä ja sain kokea kolme uutta osavaltiota matkan aikana. Ajoimme Marylandin, Pennsylvanian läpi New Yorkin osavaltioon ja maileja tuli n. 400, eli n 644 kilometriä. Koska pysähdyksiä ei tarvittu kuin muutama, olimme perillä iltapäivästä, joskus kolmen maissa. Olen ottanut tavaksi käydä ensin kohteen turisti-infossa kyselemässä, mitä kohteella on heidän mielestä parasta tarjolla. Tällä kertaa oli hyvä että olin googlettanu vähän sitä sun tätä, koska rouvalla oli paljon muuta näytettävää kuin ilmaiset turistinähtävyydet. Mm. uusi ostoskeskus olisi kuulemma pitänyt käydä katsomassa. Me ei käydä shoppailemassa juurikaan koskaan, joten se vinkki meni kyllä meillä ihan harakoille. Onneksi osasin kysyä kysymyksiä parhaimmista paikoista, mistä nähdä putoukset, koska muuten olisimme olleet kartta kädessä pyörimässä ympäri kaupunkia etsien näköalapaikkoja. Ja onneksi rouva näytti mihin kannattaa jättää auto parkkiin, ettei tarvitse maksaa ylimääräistä auton pysäköinnistä. 

On the US side of the Falls.

The American Falls

Ei muuta kun auto parkkiin ja putouksille. Sää oli poutainen meidän onneksemme, mutta tuuli oli kova ja kylmä. Laitoimme reippaasti vaatetta päälle ja kävelimme Yhdysvaltain puolella n. 1,5 tuntia. Voisi melkein sanoa että alue oli tyhjä - muutamia turisteja käveli siellä täällä ja oli ihana olla rauhassa. Voin vaan kuvitella miten paljon turisteja kaupungissa on kesällä. Kävelimme siis Rainbow-sillalta rantaa pitkin aina Goat Island-saarelle asti (kts. kartta) ja kuvien ottamisten ja ihmettelyjen kanssa tämä kesti siis tuon 1,5 tuntia. Alue ei siis todellakaan ole iso ja kuka vaan pystyy kävelemään (tai rullailemaan pyörätuolissa) nämä etäisyydet. Alueella on kaksi isoa putousta ja yksi pieni (riippuu mistä näkökulmasta tätä nyt sitten katsoo) - Amerikkalainen putous ja Hevosenkenkä putous (Kanadan puolella), sekä Morsiammen huntu-putous Goat Island:in ja Luna Islandin välissä.

Talvi on tänä vuonna ollut melko rankka Niagaran putouksilla ja lunta oli todella satanut reippaasti. Joku saattaa muistaa uutisista, kuinka putoukset olivat jäässä vielä jokunen kuukausi sitten ja sen kyllä huomasi. Jos tarkkaan katsoo kuvia, saattaa nähdä lumilohkareen amerikkalaisen putouksen päällä ja Amerikkalaisen putouksen edessä on jäätä vielä todella paljon! Sanotaan että putoukset näkee parhaiten Kanadan puolelta, mutta sen voiman tuntee Yhdysvaltain puolelta. Tämän väitteen voin allekirjoittaa :) Harmiksemme Luna-saarelle ei päässyt kävelemään, eikä Amerikkalaisen putouksen alapuolelle lumen ja jään takia. Luna-saarella lunta oli arviolta kolme metriä ja olisi ollut äärettömän vaarallista mennä sinne seikkailemaan. Mutta, ei harmita yhtään että kävimme putouksilla tähän aikaan vuodesta! Oli ihan mieletöntä nähdä metrien ja metrien paksuiset jäälohkareet putouksilla ja kuulla kuinka valtavat lohkareet irtoaa jäämassasta ja putoaa veteen - mahtavaa kerta kaikkiaan! 

The American Falls from Goat Island. 

The American Falls. Luna Island in front of us.

The Horseshoe Falls and Canada.

Saavuttuamme takaisin autolle oli aika käydä viemässä tavarat talolle, mistä vuokrasimme Airbnb:n kautta huoneen yöksi ja esittäytymässä talon isännälle. Talo oli aivan superihana ja huone todella viihtyisä. Saimme illaksi muutaman ravintolasuosituksen ja suuntasimme kaupungille. Söimme tapaksia ja joimme hyvää viiniä. Kyllä kelpasi kunnon ruoka pitkän ajomatkan jälkeen! Kävimme vielä kasinolla yrittäen voittaa matkarahat takaisin, mutta tasan meni voitot ja rahat, mitkä pistimme peleihin. Istuimme vielä iltaa isäntämme kanssa talolla ennen nukkumaanmenoa ja oli ihan mieletöntä löytää niinkin pienestä kaupungista ihka oikea stunttinäyttelijä Hollywoodista asti ;) 

Little Italy through Airbnb. Highly recommended!!

Tiistaiaamu valkeni poutaisena yön sateen jälkeen ja koska emme olleet ostaneet aamiaista talolle, päätimme juoda kahvit talolla ja lähteä metsästämään pannukakkuja Kanadasta. Muun talon väen vielä nukkuessa pakkasimme kimpsut ja kampsut ennen kahdeksaa ja lähdimme ylittämään Rainbow-siltaa kävellen. Suomalainen ei tosiaan tarvitse Kanadaan viisumia ja ylitys oli erittäin kivuton. Maisemat sillalta oli henkeäsalpaavat, eikä sateenvarjoa olisi tarvinnut ollenkaan! Kävelimme aina Hevosenkenkä-putouksille asti muutaman matkamuistomyymälän kautta, jonka jälkeen mahaa kurni jo kovasti. Onneksi lähistöllä on paljon hotelleja ja aamiaisravintolan löytäminen ei ollut vaikeaa :) Tyttö sai pannareita ja kahvia! Nam! Vyöryimme mäkeä alas Rainbow-sillalle takaisin ja ylitimme rajan samalta sillalta mistä tulimmekin. Olin todella hermostunut, kuinka minun käy passintarkastuksessa, koska en ollut aivan varma käytännöstä, mutta ilmeisesti viisumini on ihan kunnossa ja kunhan vakuutan sedälle etten ole jäämässä Yhdysvaltoihin vaan palaamassa Suomeen, ei minulla ole mitään hätää. 

The Falls from the Rainbow Bridge.

Rainbow Bridge and Canada.

American Falls from Canada.

Horseshoe Falls from Canada.

Niagara Falls from Canada.

The American Falls from Canada.

The Horseshoe Falls from Canada.

The Horseshoe Falls from Canada.

Koska meillä ei oikeastaan enää ollut mitään muuta, mitä olisimme halunneet käydä katsomassa Niagara Falls:ssa, lähdimme ajamaan kotiin päin. Tällä kertaa ajoimme eri reittiä kotiin ja navigaattori käytti meitä pikkukylissä ja ajoimme pikkuteitä aina Punxsutawney:n kylään asti. Punxsutawney:n kylä on tunnettu murmelistaan, josta kirjoittelin täällä aikaisemmin. Kylä on pieni ja tunnettu ainoastaan murmelistaan. Helmikuussa murmeli kaivautuu ulos kolostaan ja ennustaa talven loppumisesta. Sanomattakin selvää että koko kaupunki on pelkkää murmelia täynnä. Niin, ja kaikkihan on nähnyt elokuvan - mitä minä tässä enää siitä selitän :D Muutama kuva visiitistämme. Ja pääsin vihdoin kunnon Diner:iin syömään!! 

Illallinen Dinerissä Punxsutawney:n kylässä / Dinner at a Diner in Punxsutawney. 

Lasku oli hurjat 21 dollaria veroineen ja tippeineen kahdelta nälkäiseltä! / Our bill was 21 dollars, incl. the tax and the tip for two very hungry people!

Kaiken kaikkiaan loma oli aivan superihana ja vaikka ajomatka oli raskas, oli se ehdottomasti sen arvoinen! Jopa miehen mielestä, vaikka hän ensin epäröi kun ilmoitin mihin ollaan menossa. Keskiviikko meni täysin lepäillessä, sen verran verottaa ajaminen. Seuraavaksi odotellaan Louisianan lomaa ja 17 tunnin ajomatkaa ;)

Mahtavaa viikonloppua!
Camilla

Translate: We took a short trip to the Niagara Falls this week and loved it! We even went to Canada to see the Falls. On our way back we stopped at Punxsutawney :)