Nashville ja kotiinpaluu

Vihdoinkin olemme kotona! On se kumma miten se seitsemäntoista tunnin ajomatka tuntui lyhyemmältä kuin kolmen päivän aikana lyhyemmät pyrähdykset. Tiistai-iltana ajoimme Houmasta Tuscaloosaan noin viisi tuntia, keskiviikkona Nashvilleen noin neljä tuntia ja torstaina kotiin noin kaksitoista tuntia. Torstain ajomatka oli kyllä tuskaa. Otin heti alkuun ajovuoron, koska olen kaikkein virkeimmillään heti aamusta aamupalan jälkeen. Aika meni ajaessa todella nopsaa, mutta iltapäivästä tuntui että aika pysähtyi. Kovin työ oli kutenkin edessä kotona. Olimme vuokranneet asunnon eräälle perheelle matkamme ajaksi ja kotona odotti tietenkin sängyn petaaminen, puhumattakaan auton tyhjennyksestä. Perjantai menikin pyykkiä pestessä - arviolta kymmenen pesukoneellista yhden päivän aikana, niin ja tietenkin kouluhommat vielä siihen päälle... 

Nashville

Yksi paluumatkan etapeista oli päivä Nashvillessä, jossa tapasimme ystävämme Suomesta. Nashville on isohko kaupunki Tennesseen osavaltiossa ja on tunnettu musiikkikaupunkina. Musiikki onkin kaupungissa todella näkyvässä (vai kuuluvassa) osassa ja keskustassa soi musiikki kaikissa ravintoloissa ympäri vuorokauden. Nashvillen keskustassa Broadway-pääkadulla on lähes pelkästään ravintoloita ja bändit soittaa musiikkia kaikille kuulijoille ihan ilmaiseksi. Tai noh, mikään ei tietenkään ole ilmaista. Noin kymmenen-viidentoista biisin välein bändi kiertää keräämässä tippejä ravintolan asiakkailta. Juomat oli ravintoloissa melko kalliita, ottaen huomioon osavaltion ja Yhdysvaltain yleisen hintatason. Toki, me olemme täällä suurkaupungissa tottuneet todella koviin hintoihin - mikä onkin syynä ettemme käy ulkona juuri koskaan - mutta Nashvillen hintataso hieman yllätti. Ruoka sen sijaan oli halpaa. Käytiin lounaalla yhdessä barbque-paikassa ja söimme kolmea eri lihaa kahdella lisukkeella ja lasku oli noin 14 dollaria, eikä tippiä tarvinnut antaa, koska tiskiltä tilattiin ruuat. Neljällätoista dollarilla söi kaksi aikuista oikein hyvin!

Parthenon in Nashville

Majoitus oli taas aivan nappilöytö Airbnb:stä hieman kaupungin ulkopuolelta. Naapurusto näytti todella rähjäiseltä, mutta talo oli todella suloinen ja ihanasti sisustettu. Nuori pariskunta otti meidät lämmöllä vastaan ja muistutti huoneen vuokraan kuuluvan aamupalan. Kaapeista löytyi munia, pekonia, pannarijauhetta ja kahvia. Me herättiin kyllä niin aikaisin ettei kehdattu alkaa kokkailemaan, vaan pakattiin auto kotimatkaa varten ja syötiin aamiainen matkalla. Siitä pääsemmekin yhteen koko matkan kohokohtaan. Minulle esiteltiin uusi ketjuravintola ja voisin melkein sanoa että olen löytänyt uuden lemppariravintolan! 

Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää "kotiruokaa". Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä :) Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti - kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi :) 

Cracker Barrel

Mutta se mikä tekee Cracker Barrel erikoisen on ravintolan, on lahjakauppa ravintolan yhteydessä. Kun ravintolaan kävelee sisään aukeaakin asiakkaalle ensin pieni lahjakauppa. Jokainen meistä on varmaan joskus elämässään käynyt jossain matkamuistomyymälässä ja mielestäni kauppaa voisi siksi kutsua. Tarjolla on kaikenlaisia pikkupurtavia, juotavia, vaatteita ja pikkukrääsää. Erityisesti mieleen jäi sikspäkki pieniä Coca-Cola lasipulloja ja suloiset hillopurkit. Jos ikinä, arvoisat lukijat, tulee elämässä eteen road trip amerikan halki, suosittelen lämmöllä pysähtymään Cracker Barrel:iin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle!

Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää :) Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi - sen verran tulee leipää tuhottua! 

Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa - kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys... 

Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla

Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I've really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!

Road trip vuoristojen läpi

Chattanooga, Tennessee
Liikennekaaos, koska poliisi oli pysäyttänyt yhden kuorma-auton=kaikkien pitää hidastaa vauhtia, jotta näkee mitä tapahtuu / Traffic because a cop pulled over a truck=everybody has to slow down to look at it

Olipas aikamoinen kokemus ajaa 20 tuntia putkeen! Lähdimme Virginiasta aamuseitsemältä ja saavuimme Louisianaan kahden aikaan yöllä, mikä aikaeron takia oli kolme Virginian aikaa. Matkasimme Virginian, Tennesseen, Georgian, Alabaman ja Mississippin läpi. Melkein koko matkan ajoimme Appalakki-vuoriston läpi ja maisemat oli aivan mahtavat!! Ikävä kyllä valokuvaamiseen ei ollut aikaa, koska ajoimme vuoroissa ja se kumpi ei ajanut, nukkui. Mies oli töissä edellisen yön ja lähdimme matkaan heti hänen työvuoron loppumisen jälkeen ja hän nukkui koko sen ajan kun minä ajoin. Aika pitkälti ajettiin matka puoliksi ja pakko sanoa ettei tästä maasta löydy yhtään hyvää kuskia. Kaikki poukkoilee ihan miten sattuu ja ajaa just niin kovaa kun haluaa. Kolareita matkan varrella oli kolme ja tukkiutuneen liikenteen takia menetimme ainakin kaksi tuntia tehokasta ajoaikaa. Että pisti vihaksi istua liikenteessä, eteenkin kun on kamala nälkä ja pissahätä! Eikä kolareissa ollut tarpeeksi istumista. Jossain Virginian osavaltiossa kaksikaistaisella moottoritiellä olivat laittaneet Road Work-kyltit vasemmanpuoleiselle kaistalle, vaikka siellä ei kukaan ollut tekemässä yhtään mitään!! Pelkät kyltit koristeena. Välillä teki vaan mieli luovuttaa, mutta vaihtoehtoja ei tainnut olla ja jatkoimme matkaa. 

Olisin halunnut kuvan kaikista osavaltioiden kylteistä, mutta osa meni niin nopeasti ohi, etten millään ehtinyt reagoimaan kameran kanssa tilanteeseen. Ja Mississippi ja Louisianan kyltit meni ohi minun nukkuessa kun oli jo pimeää. Osavaltiot tosiaan on erilaisia, sen huomaa vasta kun ajaa eri osavaltioiden läpi. Tennesseessä oli paljon asutusta ja todella paljon paikkoja mihin pysähtyä, kun taas Alabamassa näin pelkästään vihreitä peltoja ja lehmiä. Muutenkin oli ihana huomata kuinka maisema vaihtui vihreämmäksi koko ajan mitä etelämpään ajoimme. Ja jossain Tennesseen puolivälissä alkoi näkymään liloja kukkasia puissa. En osaa sanoa minkä niminen puu kukkii tähän aikaan vuodesta ja arvelin että on turha edes ottaa kuvaa, mutta ihan uskomattoman kaunista katsottavaa puut oli. Georgiassa ei ollut kuin yksi nopeusrajoitus kyltti, mutta miniminopeuskylttejä oli kilometrin välein :D Hassuja pieniä yksityiskohtia. Ja sitten vielä lopuksi muutama hassu kuva mitä bongasimme matkan varrella.

Eikö muuttokuormassa ollut yhtään tilaa enää grillille...? / Seriously, there was no room in the container for a grill?

Kuvasta ei näe, mutta kyseessä on Kanadan kyltit :) / You can't see, but it is a Canadian license plate :)

En halua tehdä toista samanlaista matkaa toiste vähään aikaan. Tekisi melkein mieli pistää auto lentokoneeseen ja lentää kotiin... Onneksi olemme paluumatkan jakaneet kolmelle eri päivälle, eli kaksi yötä hotellissa paluumatkalla. 

Olin niin toivonnut hellettä ja aurinkoa, mutta vesisadetta pukkaa koko päiväksi. Viemme siis lapset elokuviin ja ostoksille tänään. Ehkä huomenna pääsemme ulos :) 

Hyvää pääsiäisen jatkoa!
Camilla

Translate: After a very long road trip we are finally in Louisiana! Luckily we don't have to drive back in one day :)