Kesä ja kärpäset

Perjantaina puolen päivän aikaan sain nähdä upean esityksen kun toisen maailmansodan lentokoneita lensi National Mall:in yli. Lennot oli osa juhlallisuuksia 70 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Koko National Mall:in puisto oli tupaten täynnä ihmisiä, ihmisjoukko näkyi tänne meidän parvekkeelle asti. Lentojen jälkeen WW2-muistomerkillä oli vielä jotain juhlallisuuksia, mutta minä siirryin sujuvasti parvekkeelta takaisin työpöydän ääreen. Lentokoneita oli yli 50 ja niitä saapui tasaiseen tahtiin lännestä, ihan meidän asuintalon vierestä, noin 50 minuutin ajan. Yritin ottaa videokuvaa, mutta koska ne oli liian kaukana iPadin kameralle, jätän ne julkaisematta. Täytyy nyt vaan uskoa että oli hieno tilaisuus :)

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, opiskelut vievät tällä hetkellä kaiken aikani ja jos mitään aikaa jää yli, käytän sen urheiluun. Huomaan että olen tarvinnut enemmän unta ja jopa päiväunia, sen verran rankkaa opiskelu on, mutta kun on rankka työ niin on myös rankat huvit. Eikö se niin mene? Miehen selkä on jo paljon parempi, perjantaina tapahtui ihmeparantuminen töissä ja toivomme että voimme aloitta yhteiset treenit jo ehkä huomenna. Hänen parannellessa selkäänsä olen treenannut omia treenejä. Ilmottauduin jo yhteen mini-triathloniin kesällä, jotta treenit ei vaan tuppaa unohtumaan. Täällä on ollut niin upea sää etten ole malttanut olla sisätiloissa ja kävinkin yksi ilta juoksemassa T. Roosevelt-saarella. Viimeksi kun kävin saarella oli vielä kevät ja kylmä keli. Nyt oli koko saari puhjennut kukkaan ja samalla oli ötökät vallanneet lenkkipolut. Hämähäkkikammoisena oli aivan kamalaa juosta saarta ympäri, mutta tein sen! Vaikka vähän jänskättää, niin ei auta itkut - se mikä ei tapa, karaistaa! 

Eipä siis uutta raportoitavaa tällä erää. Onneksi ne pääsykokeet on kohta ohi! Alkaa kohta tympii lukea samat tarinat uudestaan ja uudestaan, mutta sitä kai ne testaa. Kuka on lukenut eniten ja oikeesti ymmärtänyt mitä on lukenut. Tottakai vähän jännittää että mitä jos taas jää parista pisteestä kiinni ja kaikki tämä on taas ihan turhaa, sitä kun ei yhtään tiedä miten muut hakijat on lukenut. Mutta oli miten oli, tein parhaani ja se nyt saa sitten riittää. Eiköhän tässä sitten olekin aika siirtyä kirjojen pariin ja jättää jorinat vähemmälle :)

Aivan ihanaa äitienpäivän jatkoa kaikille tahoille!
Camilla

Translate: Nothing new around here, except my fiance's back is getting better after a week laying down and taking it easy. In the mean time while he hasn't been able to work out I've tried to start my preparations for this summer's triathlons. One evening I went to T. Roosevelt Island and noticed how nice and green it was! Even the bugs and spiders were enjoying the nice summer weather :) Happy Mother's Day everyone!

T. Roosevelt Island

Kevät on täällä jo melko pitkällä, aurinko paistaa, mutta vielä on kylmä. Muutamana päivänä on ollut ihanan lämmin, jopa yli 20 astetta ja ollaan käyty kävelylenkillä tuossa meidän lähistöllä sijaitsevalla Theodore Roosevelt-saarella. Meidän asunnolta saarelle on noin 25 minuutin kävely ja saaren ympäri kävelee noin puolessa tunnissa, eli juuri sopiva iltalenkki. Saari sijaitsee Washington DC:n ja Virginian rajalla Potomac-joella ja saarelle pääsee kävellen siltaa pitkin. Autot saa kätevästi parkkiin sillan viereen, muttei oo sitten mitään hajua miten parkkipaikalle pääsee, heh. Me ollaan joka kerta menty saarelle kävellen, niin en tosiaan osaa sanoa miten parkkipaikalle pääsee ja mä en oo edes yrittäny ymmärtää tämän kaupungin liikennettä. En osaisi ajaa keskustaan tai keskustasta vaikka elämäni riippuisi siitä... 

Saari on siitä hyvä että siellä voi juosta hiekalla, kun muuten joutuu juosta asfaltilla kaupungissa. Olin todella tyytyväinen että kävimme tutustumassa saarelle. Välillä tämä kaupunkiasuminen käy ahtaaksi, niin on ihana käydä luonnonhelmassa lenkkeilemässä. Käydäänhän me toki vaeltamassa viikonloppuisin, jos siihen on mahdollisuus, mutta eteenkin näin kotirouvana on ihana ottaa ja lähteä pienelle kävelylle kun asunnosta loppuu happi. Ihana löytää tällaisia helmiä omasta naapurustosta. Saari on auki aamukuudesta pimeän tuloon asti, niinkun muutkin puistot täällä meillä päin. Jotkut puistot on auki puoleen yöhön asti. Ja vielä tiedoksi että saari sijaitsee Washingtonin puolella. 

Theodore Roosevelt oli Yhdysvaltain 26:s presidentti ja saari on omistettu hänen muistolleen. Viimeinen kuva on muistomerkistä saarella. Yritin löytää jotain hauskaa tarinaa saaresta, mutta löyty aika nihkeesti tarinoita. Sen sain kuitenkin selville, että Roosevelt laajensi kansallispuistoja ja piti luontoa suuressa arvossa. Ehkä tämän takia hän sai oman saaren muistomerkiksi..? 











Odotin ehkä enemmän lenkkeilijöitä saarella, mutta vaikka on ollut lämpimiä päiviä, niin saari vaikuttaisi olevan suhteellisen rauhallinen. Tosin, jos haluaa luonnon rauhaan, on sitä turha sitä odottaa. Reagan-lentokentän koneet lentää saaren yli, jos koneet laskeutuu pohjoisesta päin. Suosittelen laittamaan kuulokkeet korville :) Liikenteen melu muutenkin on täällä päin aikamoista. Lentokoneet, helikopterit, autot, moottoripyörät, hälytysajoneuvot ja piipittävät kuorma-autot - tietää asuvansa suurkaupungissa. Haagan asunnossa kuulee kun naapuri yskäisee, muttei liikenteen melusta ole tietoakaan. Toisinaan sitä kaipaa rauhaa, eteenkin kun opiskelut tökkii. Mutta onneksi löysin siihenkin vaivaan avun - lukumusiikkia youtubesta! Aivan loistavaa! Jaksaa hyvin keskittyä pitkiäkin aikoja, kun korvat saa levätä :) 

Täällä valmistaudutaan seuraavaan lomaan. Laitoimme asunnon vuokralle pääsiäiseksi ja puuhaa riittää jo senkin puolesta ihan tarpeeksi. Yritän saada samalla luettua vähän ylimääräistä, ettei lomalla tarvii opiskella, eteenkin koska lapset on meillä tällä kertaa yötä. Saattaa olla ettei lukemisesta tule mitään :) 

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We found the Theodore Roosevelt Island last week and we've been going there for some nice walks with this awesome weather we've had. Got to love the sunshine! The island is just a 25 min walk from our apartment and the walk around the island is about a 30 min walk, so a perfect power walk in the evening after work or between studies. 

Paluu arkeen

Vieraat on palautettu turvallisesti kotisuomeen ja meillä oli paluu arkeen. Vaikka mies meni töihin ja asunto oli todella tyhjän oloinen, niin oikeastaan nautin siitä että saan palata omien arkirutiinien pariin. Oli ihana käydä salilla eilen kolmen viikon tauon jälkeen. Kyllä se pisti vähän puuskuttamaan, mutta nyt voi jo turvallisesti sanoa että flunssa on selätetty. Toivotaan ettei tarvitse sairastella enempää tänä keväänä, ettei opiskelu kärsi. Olen nyt jo hieman jäljessä omasta aikataulusta, mutta nyt onkin kokonainen kuukausi ilman lomia edessä. Seuraava aikataulutettu loma on huhtikuun alussa kun suuntaamme takaisin Houmaan pikkuprinsessan syntymäpäiville. Loma sattuu olemaan pääsiäisviikonloppuna ja lennot olivat tuplahintaisia, joten tiedossa Road Trip! Seitsemäntoista tunnin ajomatka edessä... Huh, väsyttää jo ajatuskin. On minulla kyllä suunniteltuna yllätysmatka tässä maaliskuun aikana, mutta siitä sitten myöhemmin. Ei ikinä tiedä vaikka mies lukisikin blogiani :) 

Chinatown in Washington DC

Ystävien vierailu oli lyhyt ja viikko vaikutti alkuun aivan liian lyhyeltä tehdä kaikki mitä listalla oli. Listalta ruksattiin kuitenkin kaikki tarpeellinen ja kuulemma voi Yhdysvaltoihin tulla toistekin. Edellisessä postauksessa kokosin muutaman kuvan mitä viikon aikana koettiin ja nähtiin ja ajattelin laittaa tähän loput kuvat, mutta nehän on onnellisesti vielä miehen kamerassa, kamera autossa ja auto työpaikalla. Se siitä kivasta ajatuksesta. Tässä nyt kuitenkin muutama minun puhelimesta, mitä oli vielä tarttunut matkan varrelta mukaan. 

Mustikkashotteja amerikkalaiseen tyyliin / Blueberry shots

Onni on iso Twix-patukka :)

Friteerattua sipulia ja margarita Outback-ravintolassa / Fried onion at Outback

Kaikkein parasta kuitenkin arkeen paluussa on ollut Skype ja kuulla kuulumiset perheeltä ja ystäviltä. Kuten taisin jo aikaisemmin mainita etten pode koti-ikävää, mutta ikävöin perhettä ja ystäviä ja on ihana kuulla että kaikki voi hyvin toisella puolella maailmaa. Viikonlopuksi toivon mahdollisimman vähän sadetta, jotta voisimme pakata termarit reppuun ja suunnata luontoon muutamaksi tunniksi. Kun on pyörinyt kaupungissa muutaman viikon putkeen on ihana lähteä metsään rauhoittumaan ja opiskelutkin maistuu paremmalta pienen happihyppelyn jälkeen. 

Mahtavaa loppuviikkoa!
Camilla

Translate: After a three week vacation it is nice to get back to my routines. I'm a little bit behind my study schedule, so now I have to get back to my school. I really enjoyed getting back to gym last night and can't wait to start a routine again. The pictures are from our week with our Finnish friends. We did a lot in just one week, but it was all worth it! We had a blast!

Sunnuntain seikkailut

Meidät pyydettiin sunnuntaiksi mukaan muutaman tunnin vaellukselle Potomac-joen rannalla sijaitsevaan puistoon. Oli ihan niinkun olisimme olleet takaisin Helsingissä. Meillä oli tapana ystävien kanssa käydä Nuuksiossa vaeltamassa viikonloppuisin ja taas kerran oli sama porukka kasassa, maisema vaan oli eri. Meidän ystävät muuttivat pari kuukautta ennen meitä Washingtoniin ja on tosi kiva kun on ystäviä täällä jo valmiina. En tietenkään vierasta uusia tuttavuuksia, mutta jotenkin on kotoinen fiilis kun samat ihmiset on ympärillä. 

Puisto oli Potomac-joen vartta pitkin pohjoiseen, mutten kuollaksenikaan muista missä. Ilma oli kirpee ja juuri sopiva Runebergin tortuille ja kahville. En tajua miksi emme ottaneet kuksia mukaan, ystävämme oli ottanut omansa mukaan. Noh, ensi kerralla sitten. 

Eilen kävin korkkaamassa juoksu-kauden ja voisi melkein luulla että ollaan San Fransiscon keskustassa! Sen verran on ylä ja alamäkeä! Vasta eilen minuun iski että tosiaan täällä sitä vaan Yhdysvaltain pääkaupungissa lenkkeillään. Näkymä Washington Monument:lle, Capitol:in ja Arlington:in hautausmaalle. Ei huonot lenkkipoluksi :) Olisin vaan toivonut löytäväni pururataa tai edes hiekkapolkuja, mutta polvieni harmiksi tarjolla on vain asfalttia. Ei auta, nyt polvien on vaan kestettävä. Ilmeisesti Arlingtonin hautausmaan vieressä (Arlingtonin hautausmaa on erittäin tunnettu veteraanien hautausmaa, joka on monessa elokuvassa, kuten Pelastakaa Sotamies Ryan. Olemme menossa hautausmaalle kun minun Suomi-kaverit saapuvat kuun lopussa, niin kerron siitä sitten lisää myöhemmin) on joku armeijan kasarmi (tjms.) ja sain kunnian hölkkäillä kaksimetristen armeijan poikien kanssa. Olo oli varsin turvallinen ;) Sinkkutyttökaverit Suomessa: nyt olis sopiva aika tulla tänne meille treenaa maratonia varten...

Viikko meni tosi nopsaa ja vihdoinkin sain lukemisesta kiinni. Otin vihdoinkin käyttöön lukulasit (KIITOS ELLA VINKISTÄ!!!) ja voi että kuinka paljon enemmän jaksaa lukea kun silmät ei väsy niin nopsaa. Mutta nyt on kuitenkin työviikko pulkassa ja alamme valmistautumaan viikonlopun viettoon. Tiedossa on ainakin ampumaradalla käynti, merkkipäivän juhlintaa, ystäväpariskunnan luona illallinen ja voipi olla että tapaan ensimmäistä kertaa miehen perhettä... Niin ja koska lupailivat hyviä kelejä lauantaiksi ei parin tunnin reippailu ulkoilmassa tekis huonoa meille. 

Oikein hyvää viikonloppua vaan kaikille :)
Camilla

Translate: We went to a park here in Virginia, north of Arlington by the Potomac River. Don't remember where exactly, but the park was really nice and the company was as great as in Helsinki :) 

Rock Creek Park

Sunnuntai oli eittämättä viikon kohokohta. Minä heräsin jo viiden aikaan (niinkun varmaan kaikki muutkin ihmiset joka sunnuntaiaamu) ja pakkasin meille reilusti eväitä rinkkaan. Halusin ajaa sisään uudet vaelluskengät helpossa maastossa ja olin lukenut että Washington DC:n pohjoisosassa olisi puisto sunnuntaikävelijöille. Tarkistin vielä ystäviltämme täällä Washingtonissa pitääkö väite paikkansa ja voinko lähteä patikoimaan Rock Creek-puistoon vaikka lenkkareissa ja vaikutti siltä että voimme lähteä turvallisin mielin. Emme olleet varmoja siitä saapuvatko minun uudet vaelluskengät postissa ennen viikonloppua ja halusin kuitenkin käydä katsastamassa puiston. Noh, tarvitsinko vaelluskenkiäni? 

Kyllä. Lauantaina satoi reippaasti vettä ja maa oli sunnuntaina erittäin mutainen. Osa puiston teistä on päällystetty ja monin paikoin voi valita helpomman reitin, jos näyttää siltä että on valinnut väärät kengät vaellukselle. Vaelluksia puistossa on yhtä monta kuin vaeltajiakin. Yhteensä puisto tarjoaa 32 mailia (51,5 kilometriä) vaellusreittejä ja jokainen vaeltaja voi itse räätälöidä oman reittinsä. 

Me pysäköitiin auto Nature Center:in parkkipaikalle ja piipahdettiin keskuksessa hakemassa ilmaiset kartat päivän vaellukselle. Yleensä amerikkalaisiin luonnonpuistoihin on pääsymaksu, parkkimaksu tms., mutta Rock Creek Park on ilmainen. Alueella on planetaario, joka on myös ilmainen. Luonnonpuiston keskuksessa oli ystävällinen mies meitä vastaanottamassa ja kyseli heti kuinka hän voi auttaa. Suomalaisena pelästyin kuollakseni taasen kerran kun joku tarjosi apuaan. Olen tottunut siihen että saan itse hoitaa asiani, enkä keskustella kenenkään kanssa. Saati sitten pyytää apua :) Tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen apuun, koska mies osasi kertoa tärkeimmät asiat mitä puistosta tulee tietää muutamassa minuutissa ja päästiin heti matkaan ilman turhia miettimisiä. 

Päivän vaellusreitiksi valittiin keltainen (kts. kartta) reitti, joka on arviolta n. 7 mailia pitkä (11 kilometriä). Jätimme ihan eteläisimmän kärjen matkasta pois, ehkä noin kilometri koko matkasta, eli yhteensä päivän vaellus oli n. 10 kilometriä neljässä tunnissa. Pysähdyimme kerran syömään ihan istualteen ja muuten söimme banaaneja yms. matkan varrella. 

Polut oli keskivaikeakulkuisia, oksia ja kiviä vähän väliä poluilla. Kuten mainitsin, polut oli mutaisia sateen jälkeen ja pudonneita lehtiä ihan joka paikassa. Sää oli muuten juuri sopiva puolipäivävaellukselle, ei liian kylmä eikä liian lämmin. Washingtonissa tulee yllättävän paljon, joka tekee että on vaikea löytää sopivia vaatteita laittaa päälle. Minulla oli sadetakin alla kevytuntuvatakki, jonka sain ottaa pois puolivälissä vaellusta. 

Siellä täällä oli pieniä lumikasoja viime viikon lumisateista ja pienet lammet oli jäässä. Toivoin jo että talvi olisi täällä olhi ja voitaisiin siirtyä kevättä kohti, mutta ilmeisesti meille on tulossa reippaasti lunta (tai ainakin vesisateita) tällä viikolla. Kävimme jo ostamassa uudet kartat seuraavaa viikonlopun vaellusta silmälläpitäen, mutta näyttäisi siltä että Virginian vuorilla sataa lunta koko viikon. Ellei ihmeitä tapahdu, jää vaellus toiseen kertaan. 

Tällä viikolla on paluu arkeen, eli pääsykokeisiin luku. Näin alkuun teen puolipäivää, koska asunto ei ihan vielä ole kunnossa ja on vielä paljon puuhaa, mutta viimeistään helmikuun lopulla olisi tarkoitus siirtyä kahdeksan tunnin työpäiviin. Eteenkin tänään olen tyytyväinen kotitoimistooni: ulkona tulee räntää. 

Oikein mukavaa viikon alkua!

Camilla

Translate: We went for a half day hike to Rock Creek Park in Washington DC. I am very happy that my new hiking boots came before our hike. The trails were really muddy and my nice pink running shoes would have been destroyed after the hike. We did the loop around the park (yellow on the map), except the most southern part of the park. The hike was around 6 miles (10 km) and we did it in 4 hours. The plan was to go to the Shenandoah National Park next weekend but it seems that the snow storm will keep us indoors for the weekend. Have a great week!