Terveiset kylmästä Washingtonista! Tarkemmin sanottuna terveiset Arlington, Virginiasta. Pari päivää on mennyt jet lagista toipumisessa ja levätessä, mutta nyt alkaa elämä voittamaan. En usko että olen todella täällä, ei tarvitse enää murehtia aikaerosta ja siitä mihin aikaan voi soittaa Skypellä. Ollaan vihdoin samalla aikavyöhykkeellä ja saa herätä samasta sängystä samaan aikaan. Kyllä, herään 04:45 kun mies menee töihin tai lähinnä jo klo 04:00, koska neljältä aamulla Helsingissä on jo lounasaika.
Luulisi että päivät matelee, kun mies on töissä kymmenen tuntia päivässä, mutta yllättävän paljon saa ajan kulumaan kun tekee ei mitään. Olen lähinnä haahuillut päämäärättömästi ympäri asuntoa, katsonut televisiota, ottanut päikkäreitä, syönyt enemmän ruokaa kuin sallittua ja juonut kahvia koska meidän kahvinkeitin on ihan loistava! Kahvi on niin hyvää, ettei voisi parempaa olla. Olen myös ihmetellyt amerikkalaisten ajotaitoja. Täällä talvi ei pelkästään yllätä joulukuussa vaan joka aamu. Virginian osavaltiossa on talvikelit joka vuosi, mutta silti täällä kukaan ei hanki kunnon talvirenkaita saati sitten ota tilannenopeutta huomioon. Ajetaan kuin viimeistä päivää vaikka ajotiellä on lunta ja jäätä. Noh, tästä seuraa se että koulut on ollut kiinni maanantai, tiistai ja keskiviikko aamuina 2 tuntia, eli lapset ovat menneet kouluun vasta klo 11:00. Olen tullut siihen tulokseen että amerikkalaiset taitavat tahallaan jättää talvirenkaat hankkimatta, jotta voivat jäädä lasten kanssa kotiin pari kuukautta vuodesta. Pitäiskö meidän suomalaisten ottaa tästä oppia, jotta voidaan olla menemättä töihin 6 kuukautta vuodesta?
Muutto meni yllättävän sujuvasti, ehdin tavata suurimman osan perheestä ja ystävistä ketä halusin nähdä ennen lähtöä. Tosin, enhän minä pysyvästi tänne Yhdysvaltoihin muuttanut, joten ei hätää - sama homma jatkuu toukokuussa! Kuvassa perjantain näkymä Haagan asunnon olohuoneesta, vain muutama tunti ennen lähtöä. Oli aika lohduton. Aloitin pakkamalla tuliaiset, kengät, laukut ja mekot. Eihän nainen voi matkustaa ilman korkokenkiään!!! Jäljelle jäi kolme IKEA-kassillista vaatteita, mitkä piti mahduttaa kahteen matkalaukkuun. Mitä pakata puoleksi vuodeksi? Mitä vaatteita tulen kaipaamaan eniten? Mukaan lähti lopulta yksi IKEA-kassillinen vaatteita. Ja tiedättekö kuinka kävi kun saavuin jenkkeihin? Olin lähettänyt osan vaatteista elokuussa uuteen asuntoon miehen mukana. Ja muistelin nyt tammikuussa pakatessani, että minullahan on monet housut siellä. YHDETKÄÄN housut, jotka olin elokuussa lähettänyt, eivät mahtuneet jalkaan. Joten, tällä hetkellä omistan yhdet farkut jotka oli jalassa koneessa ja lainaan miehen kotiverkkareita ennen kun pääsen kauppaan asti. Tiedossa on siis tiukka treeni - kesäkunto 2015 täältä tullaan! Onneksi meidän talosta löytyy uima-allas ja kuntosali. Sali ei ole mikään Elixia, mutta se saa nyt kelvata. Meitä hemmoteltiin Helsingissä kun salit oli niin halpoja ja eteenkin Elixiasta löytyi Cross Fit-varusteet.
Viikonloppuna olisi tiedossa ensikosketus Washington DC:n nähtävyyksiin ja Outlet Mall:it. Olen aina ollut sitä mieltä että jos housut eivät mahdu jalkaan, pitää ottaa itseään niskasta kiinni, mutta pakko kai tässä on käydä hakemassa ainakin jotkut kotihousut...
En oikein osaa uskoa tätä todeksi. En tahdo uskoa että tosiaan jätin työni ja koulun jäähylle puoleksi vuodeksi, mutta ei tällaista mahdollisuutta jätetä ottamatta. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tunnetta kun saa asua taas saman katon alla ja jakaa arki miehen kanssa, mutta taidan yrittää - olen onnellinen.
-Camilla
For you English speaking friends: I'm sorry, but I have to write in Finnish since my family doesn't speak English.
Translate: I'm finally here in Arlington, Virginia and everything is good. It's so great to finally be able to wake up in the same time zone :)
No comments:
Post a Comment