Kevätkuumeilua

On se kurjaa kun joutuu joka aamu herätä tällaiseen näköalaan... Miten me ikinä löydetään yhtä ihana asunto yhtä ihanalla näköalalla enää koskaan? Tämä asunto oli todellinen lottovoitto. Jokaikinen päivä olemme kiitollisia tästä asunnosta ja siitä kuinka se on palvellut meitä ja meidän vaatimuksia. Kai sekin jotain kertoo etten poistu asunnosta, jos ei ole pakko :) 

Tänään jouduin hautautumaan peiton alle, enkä voinut mennä aamu- enkä iltajumppaan, joten oli ihana olla kotona, kun on viihtyisä asunto. En tiedä mikä pöpö minuun iski, mutta aamulla oli todella väsynyt olo ja iltapäivästä kaikki energia valui kuin viemäriin ja kuume nousi. Ihan vaan pientä lämpöä, mutta sen verran ettei opiskelusta tullut mitään. Joten illan spinning jäi väliin myös. Todella turhauttavaa kun aina tulee jotain... Viimeiset kolme päivää olen potenut edellistä jalkatreeniä, enkä ole voinut kävellä saati juosta tai tehdä mitään jaloilla. Aina on jotain, mikä keskeyttää treenit ja opiskelut. Mutta, sehän on vain elämää. Turha yrittää tässä stressata turhia, kaikki järjestyy juuri niinkuin sen on tarkoitettu. 

Tarkoitus oli kirjoittaa meidän asuintalosta (tai taloyhtiöstä vai mikskä tätä nyt kutsuisi..), mutten millään päässyt kuumehöyryissä ulos ottamaan kuvia. Olen jo monta viikkoa ajatellut kirjoittavani asuntokompleksista, mutta olen odottanut että ulkouima-allas aukeaa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä ja eilen allas oli täytetty!!! Toivotaan että ensi viikon helteisiin mennessä alla-alue avattaisi ja aurinkotuolit olisi siirretty ulos varastosta - siis pelkästään jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä... Ei sen takia että voisin mennä altaalle rentoutumaan :) Palaan nyt sohvannurkaan parantelemaan itseäni ja kirjoittelen asuintalostamme kunhan tämä pöpö on selätetty!

Camilla

Translate: What a great view we have from our apartment! Just love waking up to this every morning. Today I've had some kind of flue or something and had a fever. Hoping to be done with this by tomorrow, just have too much school work to deal with this. But it'll work out for the best, it always does. But at least we got some great news yesterday: the outdoor pool has water in it! Don't know when they are going to open the pool area, but hopefully by next week! 

Kotirouvan arkea

Kun mies on töissä ja itsellä on vapaapäivä, on vihdoinkin aika laittaa tämä huusholli kuntoon. Koska olemme viettäneet enemmän tai vähemmän viimeiset pari kuukautta matkustaen ja asunto on ollut vuokralla ja meidän tavarat tungettuna vaatekaappiin, sain vihdoinkin aikataulutettua vähän omaa aikaa tähän kiireiseen aikatauluuni. Mies lähti perjantai-iltana yötöihin ja minä pistin koko vaatekaapin uusiksi, silitin kaikki meidän kauluspaidat ja järjestelin vaatteet (ja romut) uuteen uskoon. Olemme pihistelleet viimeiset neljä kuukautta ja päätimme ettemme tarvitse silitysrautaa. Sain vihdoinkin tarpeekseni miehen valituksesta, kuinka ikinä ei ole mitään päällepantavaa kun kaikki on ihan rypyssä. Viime viikolla tilasin sitten silitysraudan kun en enää jaksanut kuunnella valitusta. Puolet illasta meni silittämiseen, mutta nyt on vaatteet ojossa ja miehelläkin jotain päällepantavaa kun astuu ulos asunnostamme. Ja pitihän uudet vaatteet saada mahdutettua kaappiin. Kävimme nimittäin vihdoinkin outlet-ostoksilla ja ostin vähän uusia vaatteita Suomeen vietäväksi. Olen monta vuotta pihistellyt vaatteiden ostamisessa ja päätin kun tänne päin maailmaa tulin, että ostan kunnon perusvaatteita, eikä mitään hörhelömekkoja niinkun yleensä. Kaikki perusneuleet, kauluspaidat, pikeet ja farkut on niin paljon halvempia täällä outleteissa kuin Suomessa, että kyllä kannattaa hamstrata. Mies osti kaksi CK:n kauluspaitaa ja housut seitsemälläkymmenellä dollarilla ja minä ostin kolme TH:n neuletta, topin ja t-paidan satasella. Samalla käytiin ostamassa minulle uudet treenivaatteet -70% alerekistä ja Speedon uimapuku, kun vanha puku valahti tuossa viikko sitten lähes päältäni, -50% alerekistä. Että olen tyytyväinen ostoksiimme! 

Lauantai taas meni kans tyttöjuttuja tehden kun mies nukkui yövuoronsa jälkeen. Vähän bloggaamista ja aamujumppa, ruuanlaittoa ja laitoin siman käymään sekä Ben & Jerry's Chocolate Therapy-jäätelöä migreenin hoitoon elokuvan kylkeen. Olen muuten vihdoinkin keksinyt miten opiskella tehokkaasti, niin että jopa muistan jotain: lepo. Jos stressaan seitsemänä päivänä viikossa lukemisesta, eihän siitä mitään tule. Oli ihana ottaa kaksi päivää vapaata ihan vaan kotiaskareita tehden, siinä tosiaan mieli lepää kun ei tarvitse juurikaan ajatella laskukaavoja ja muita elintärkeitä derivointeja. Kun koti on järjestyksessä on mielikin parempi ja työtkin kulkee paremmin :) Tänään vielä leivoin, pullotin simat ja vihdoinkin sain aikaiseksi tilata maantiepyörän! Pyörä saapuu meille tänne Virginian osoitteeseen ja postitan sen sitten itse Suomeen. Olen jo nähnyt unta uudesta pyörästäni, sen verran innoissani olen pyörästä! Toisin sanoen olen puuhaillut sitä sun tätä, yrittänyt pitää itseni kiireisenä miehen tehdessä yövuoroja. Illat on kaikkein tylsimmät, kun en tahdo jaksaa opiskella enää kuuden jälkeen ja tänään oli pakko ottaa treeneistäkin vapaapäivä. Kirjoitin ylös tämän viikon treenit ja huomasin ettei tullut yhtään lepopäivää, nyt tässä sitten istutaan kotisohvalla miettien mitä sitä sitten tekisi.  

Tänään kalenteria selatessa tuli vastaan lähtöpäivämäärä - tasan kuukausi siihen kun tulen takaisin Suomeen. Jotenkin hassua miten koko tämä aika on tuntunut todella pitkältä, vaikka juurihan tänne saavuin. Aika on merkillinen asia. Kun lähdin Suomesta en edes miettinyt paluuta, mutta heti tänne saavuttua aloimme tehdä suunnitelmia siihen Suomeen paluuseen. Enää kuukausi jäljellä... On täällä jo itketty monet itkut ja mietitty miten sitä sitten taas pärjää pelkällä Skypen voimalla, mutta kaikkeen tottuu taas kerran! Ja oikeesti ihana tulla Suomeen kesäksi! Ihana tavata ystäviä ja perhettä ja kyllä se säästötilikin alkaa olla sitä mieltä että töihin siitä ;) Edessä on silti vielä kuukausi ja vaikka vietämme sen melko pitkälti kotona minun opiskellessa ja miehen puuhaillessa omiaan, niin tulee se olemaan aivan yhtä ihanaa kuin se että lähtisimme jotain hurjan hienoa tekemään. Vielä minulla on muutama nähtävyys, minkä haluan nähdä, muttei mitään suurta ja ihmeellistä. Blogin luonnoskansiosta löytyi vielä muutamia julkaisemattomia kirjoitusta, jotka haluan kirjoittaa loppuun ja julkaista vielä ennen kun tämä kanava sulkeutuu. Mutta ennen kuin tässä vielä mitään suljetaan, niin on vielä vappu juhlimatta! Simat on siis jo pullotettu (apua, mitäköhän niistäkin vielä tulee...) ja kaivoin jo munkkiohjeenkin esiin. Luulin ensin että selvitään yhdestä vapusta ilman munkkeja, mutta koska löysin suomiyhteisön nettisivuilta kutsun vappupiknikille Washingtoniin, päätin tehdä munkkeja, jos joku muukin niitä vaikka piknikillä söisi. Tai sitten jätän ne kotiin ja syön kaikki neljäkymmentä munkkia ihan itse... En tiedä vielä liitymmekö muiden suomalaisten joukkoon vai pidämmekö oman piknikin, mutta skumppa on jo kylmässä ja aion nauttia lasillisen tai kaksi ensi viikonloppuna ulkona piknikillä ;) 

Hyvää vapunodotusta!
Camilla

Translate: I've been keeping myself busy while my fiance has been working nights. I've been working out a lot, cleaning, ironing all our shirts (we finally bought a iron, so what better way to spend a Friday night than ironing?), baking and making the traditional Finnish May Day beverage: sima. It takes 4-5 days to make, so I had to start this weekend so it'll be ready for the Vappu festivities next weekend. I found on DC Finns community website an invitation to a Vappu picnic on Saturday, so we might join other Finns for a nice May Day picnic. 

Havaintoja New Yorkista

• New York on todella likainen
• rottia vilisee metrotunneleissa ja jopa laitureilla, myös niitä kissan kokoisia
• turisteja on tuhansittain joka paikassa
• bagel maistuu bagel:lta, ei mitään erikoista vaikka onkin ostettu New Yorkista juutalaisesta leipomosta
• vaikka New Yorkista sanotaan ettei se ikinä nuku, niin Chinatown meni kyllä jo kahdeksalta kiinni, onko kiinalaisilla nukkumaanmenoajat?
• roska-astioiden sijaan roskasäkit voi heittää kadulle seitsemänä päivänä viikossa, kyllä joku ne sitten jossain vaiheessa käy noukkimassa... ja rotat eivät pidä roskiksista, eihän?
• Brooklyn on vähän niinkuin Töölö, mutta sinne pitää matkustaa metrolla sillan yli
• osa metroista ei kulje viikonloppuisin, hyvä merkki siitä on se että laituri on tyhjä
• Manhattan on iso -> ei kannata kävellä ihan joka paikkaan... 
• kaikki nähtävyydet ovat todella kalliita ja ilman kunnollista suunnitelmaa ilmaisista nähtävyyksistä voi lompakkoon tulla iso lovi
• taksit tosiaan on keltaisia
• ilmeisesti New Yorkilaiset ei hanki lapsia vaan pikkukoiria ja ne kulkee kätevästi rattaissa tai kantokassissa. 
• metrossa ei ole kuuluvuutta, mutta hetkinen, eihän tämä ollut mikään uutinen "no service"-maassa 
• New Yorkissa on 468 metroasemaa ja laskujemme mukaan New Yorkin kaupunki häviää noin 61 000 dollaria tunnissa vapaamatkustajien takia -> lippuporttien yli on helppo hyppiä, eikä kukaan ole valvomassa matkustajia
• New Yorkilaiset eivät taida laittaa ruokaa ollenkaan, ruokakauppoja ei löytynyt kolmen päivän aikana

Mielenkiintoinen kaupunki ja kokemus kaiken kaikkiaan. Eniten pidin kuitenkin ihmisten pukeutumistyylistä. Jokainen voi olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niinkuin haluaa. Jos haluaa pukeutua kokonaan vihreään, on se ihan ok (sis. vihreäksi värjätyt hiukset), eikä kukaan katso sinua kummastuneena. Vapauttavaa sanoisin. 

Camilla

Translate: Just some stuff I noticed about New York. Like: it really is filthy and rats in the subway tunnels and on the streets. Manhattan is huge btw., don't try to walk everywhere. Some subway lines don't run during the weekend -> a good sign is that the subway platform is empty... An interesting city and a great experience!

WTC, Staten Island, Roosevelt Island, Wall Street ja Broadway musikaali

Sunnuntai oli taas täynnä yhtä sun toista, muttei tuntunut siltä kuin olisi ollut liikaa puuhaa. Syötiin jopa aamiainenkin ihan rauhassa aina yhteentoista asti ja silti ehdittiin vaikka ja mitä! Sisko lähti Harlemiin päin omiin menoihinsa ja me päätettiin mennä kahville Financial Districtiin. Financial Distric-kaupunginosa on luonnollisesti kiinni viikonloppuisin, mutta löysimme yhden kadun, missä ravintolat ja kaupat oli auki. Kahvin jälkeen suuntasimme World Trade Centerin muistomerkille muiden tuhansien turistien kanssa. Eikä taaskaan yllättänyt että porukka ottaa kuvia itsestään ja poseeraa hymyssä suin kameralle. Eikä ole muuten ensimmäinen muistomerkki/hautausmaa missä ollaan käyty ja sama meininki. Ihmiset on nykyään niin kiinni puhelimessaan/kamerassaan että unohtavat missä sitä oikein ollaan. Ei kiinnitetä ollenkaan ympäröivään maailmaan huomiota - pääasia että tuli hyvä selfie... 

World Trade Center:ltä, tai siis uudelta Freedom Tower:lta, hilpaisimme Staten Island-lautalle Wall Street:n kautta. Wall Street oli tietenkin sunnuntaina kiinni, mutta turisteja pyöri sitäkin enemmän. Tapasimme siskoni lautalla viisi minuuttia ennen lautan lähtöä, juuri sopivasti siis! Staten Islandin lautta lähtee Manhattanin eteläkärjestä ja on täysin ilmainen. Lautta palvelee Staten Islandin asukkaita, mutta tietenkin turistien kuskaaminen on erittäin tärkeä asia :) Lauttamatka kestää 25 minuuttia ja satamassa on viisi minuuttia aikaa vaihtaa lauttaa, jos aikoo takaisin samalla "rahalla". Jos jää jonon hännille menomatkalla, niinkun me hölmöt turistit, ja jää ihmettelemään maailman menoa liian kauan, niin lauttahan ei sitten odota. Jos lautta lähtee klo 14:30, niin se sitten lähtee klo 14:30, eikä 14:31... Portit meni kiinni suoraan meidän nenän edestä ja jouduimme odottamaan 30 minuuttia seuraavan lautan lähtöön. No onneksi satamasta löytyi jäätelöpaikka ja söimme jätskit odottaessa! Maisemat sen sijaan lautalta on aivan uskomattoman hienot! Harmiksemme lautan katolle ei pääse ihailemaan nähtävyyksiä, mutta löysimme muutaman hyvän paikan, mistä Manhattan ja Vapauden patsas pääsee oikeuksiinsa. Ja kyllä, olen vihdoinkin muutunut amerikkalaiseksi: ostin pikkaisen liian ison hupparin, ihan tahallani ja kuljin se päällä loppupäivän ja -illan. Apua! Syitä isoon huppariin on kolme: 1. oli kylmä, 2. myyjällä ei ollut XS-kokoa ja 3. ympäristö on vaikuttanut minuun niin vahvasti, että koen sen olevan ihan ok kulkea ympäriinsä hupparissa... 

Lauttamatkan jälkeen meillä oli sopivasti aikaa käydä vähän toisenlaisella ajelulla, kävimme meinaan Roosevelt Islandilla köysiradan vaunulla! Roosevelt Island sijaitsee Manhattanin länsipuolella ja saarelle pääsee jännittävällä kyydillä. Oli sen verran jännittävä, että minua rupesi heikottamaan kun vaunu lähti kipuamaan köysirataa pitkin joen yli. Huh, oli todellakin kokemus! Vaunun kyytiin pääsee metrolipun hinnalla, mielestäni erittäin halvalla siis! Koska olin niin järkyttyneessä mielentilassa, en kiinnittänyt huomiota mitä Roosevelt Islandilla oikein on, mutta ainakin siellä oli meneillään elokuvan kuvaukset. Parasta tässä neljän minuutin köysirata-matkassa oli tietenkin maisemat (niille kenellä ei ollut paha olo...) ja naapurikyttääjä-ihmisille mahdollisuus nähdä muiden ihmisten koteihin pilvenpiirtäjissä. Köysirata kulkee sopivasti pilvenpiirtäjien vierestä ja ihan hullua, mutta ihmisten koteihin tosiaan näkee sisään! Ja porukalla oli kaiken lisäksi verhot auki! Aikamoista... 

Illan ohjelman ollessa täysin auki otimme sunnaksi Broadwayn ja musikaalin The Book of Mormon:in lippuarpajaiset. The Book of Mormon-musikaali on Broadwayn uudempaa tuotantoa, ensi-ilta oli maaliskuussa 2011, eli aika tasan neljä vuotta sitten. Musikaali on satiiri Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta, mormoneista, South Parkin tekijöiltä. Musikaalia suunniteltiin seitsemän vuotta ja kun se vihdoin pääsi teatteriin asti sai se loistavat arvostelut. Musikaali on voittanut yhdeksän Tony Awards:ia ja Grammy Awards:in Best Musical-palkinnon. Koska olin kuullut pelkkää hyvää musikaalista ja kaikki suositteli meille tätä kokemusta, halusimme ehdottomasti mennä katsomaan musikaalin. Liput on ensinnäkin kiven alla about joka näytökseen (kahdeksan näytöstä viikossa) ja jos tilaa sattuu löytymään, on hinnat melko suolaisia - 100-400 dollaria per hlö. Tosin, jos teatterin eteen menee hengailemaan kaksi tuntia ennen seuraavaa näytöstä, voi osallistua arvontaan ja voittaa istumapaikat ja lunastaa ne 32:lla dollarilla. Paikkoja on vaihtelevasti myynnissä, tänä sunnuntaina niitä taisi olla 22 kappaletta, joista 15 oli eturivissä. Vaikka emme voittaneet arpajaisissa, oli kokemus mitä mielenkiintoisin! Meillä oli niin hauskaa siinä kadulla :) Ennen arpajaisia kyselimme, mistä seisomapaikkoja voi alkaa jonottaa ja koska jonossa oli vain 7 ennen meitä, otimme paikat siitä(kin) jonosta. Arpajaisten jälkeen pystyi ostamaan seisomapaikkoja 27:llä dollarilla. Jostain kuulimme että seisomapaikkoja on noin kolmekymmentä kappaletta, mutta niitä siis pitää jonottaa. Jonain päivinä jonoon kannattaa mennä hyvissä ajoin, jos kysyntää löytyy enemmänkin. Ja kuulkaa oli muuten sitten ihan parhaimmat seisomapaikat ikinä! Lavalta suoraan eteenpäin takaseinällä. Eikä haitannut seistä ollenkaan! Väliajalla meidät siirrettiin pois käytävältä ja saimme istua portailla kymmenisen minuuttia, mikä auttoi jalkoja (ja selkää) jaksamaan loppunäytöksen. 

Mitä pidimme esityksestä? Kyseessä on siis satiiri uskonnosta ja pitää muistaa että pitää osata nauraa (myös itselleen) ja katsoa maailmaa avarakatseisesti. Osa musikaalista meni South Parkmaisesti ihan yli, mutta koen että musikaali myös näyttää miltä tuntuu olla mormoonilähetyssaarnaaja maailmalla. Musiikki on aivan mielettömän hieno, näyttelijät uskomattomia ja tarina hauska ja viihdyttävä. En oikeastaan osannut odottaa mitään musikaalilta ja astuin teatteriin hieman varauksella, koska pelkäsin sen olevan loukkaava, mutta ilmeisesti seitsemän vuoden kehittely tuotti tulosta. En kokenut musikaalin olevan loukkaava - tosin ymmärrän jos joku siitä loukkaantuu - mutta toisaalta, lähdin kirkosta kymmenen vuotta sitten ja minulla ei taida enää olla mitään mistä loukkaantua. Luulen että musikaalista tuli hitti, ei niinkään koska kyseessä on maailmalle tuntematon uskonto, vaan koska se todella on viihdyttävä. Päähenkilöille sattuu ja tapahtuu ja kahden täysin erilaisen maailman kohtaaminen on aina hauskaa. Molemmilla osapuolilla on jotain erilaista näytettävänä toiselle. Ja sitäpaitsi, opin taas jotain uutta: en tiennytkään että mormonien tarinassa on myös Darth Vader, Enterprise ja Death Star ;) 

Viikonloppu New Yorkissa oli mitä viihdyttävin ja palasin kotiin mieli virkeänä! 
Mahtavaa viikonloppua!
Camilla

Translate: On Sunday in New York we saw the World Trade Center, took the ferry to Staten Island, took the cable car to Roosevelt Island, walked along Wall Street and saw a Broadway musical The Book of Mormon. The whole weekend in New York was awesome! I enjoyed everything we did and felt so rested when we got home!

Brooklyn, Central Park & Time Square

Viikonloppu New Yorkissa meni ihan hurjan nopsaa ja nyt JO ollaan takaisin kotona! Ja mitä kaikkea ehdimmekään 2,5 päivän aikana? Ihan kaikki mitä listalla oli! Perjantai-iltapäivä meni - ylläri ylläri - SIM-kortin etsimisessä. Aargh! Tässä tekniikan luvatussa maassa mikään ei tunnu toimivan, mutta en aio siitä höpistä sen enempää. Enivei, meillä meni yksi iltapäivä kokonaan yhden SIM-kortin takia, mutta tulipahan siinäkin nähtyä Manhattania eri tavalla, kun oli yksinkertaisesti pakko kävellä ympäriinsä :) Siskoni miehensä kanssa saapuivat illalla Suomesta Chinatowniin, missä meillä oli taas kerran Airbnbn:n kautta varattu asunto. Tällä kertaa meillä oli käytössä koko asunto, mikä oli todella hyvä ratkaisu. Oli ihana viettää aikaa yhdessä!

Botanic Garden in Brooklyn

Botanic Garden in Brooklyn

Botanic Garden in Brooklyn

Löydettiin perjantai-iltana todella viihtyisä kiinalainen ravintola Chinatownista ihan sattumalta. Kävelimme ravintolan ohi, kun yhtäkkiä kadulle pysähtyi kuorma-auto ja kokonaisia porsaan ruhoja alkoi virtaamaan auton kontista ulos. Ravintolan kokit kerääntyi kadulle ja olalle heitettiin ruho ja eikun keittiötä kohti! Mies oli sitä mieltä, että tämä on SE ravintola. Söimme ravintolassa kahdesti, sen verran hyvää oli! Aamiainenkin oli katettu kotikadullamme ja kävimme heti lauantaiaamuna hakemassa aamiaissämpylät hurjaan 1,75 dollarin hintaan. Ruuista ei tullut otettua kuvia tällä kertaa, koska minä otin lomaa valokuvauksesta. Olin vastuussa navigoinnista siskoni kanssa, eikä tullut enää mieleenkään ottaa kuvia kaiken puhelimen näpläämisen jälkeen. Mutta, hovikuvaajani piti suhteellisen hyvää huolta että blogiin päätyy laadukkaita matkakuvia, joten ehkä ruokakuvat saivat jäädä tällä kertaa välistä. 

Botanic Garden in Brooklyn

Botanic Garden in Brooklyn

Lauantaina otimme ensimmäiseksi suunnaksi Brooklyn-kaupunginosan. Brooklyn sijaitsee kaakkoon Manhattanilta ja on 2,5 miljoonan asukkaan koti. Brooklynista löytyy varmasti paljon nähtävää ja koettavaa, mutta meillä oli pelkästään kaksi kohdetta ajanpuutteen takia, jotka halusimme katsastaa alueella: Botanic Gardenin kirsikkapuiden kukinnat ja Brooklyn Flea Market- kirppiksen. Lähtö vähän viivästyi kämpiltä ja olimme puutarhassa tunti aikataulusta myöhässä, muttei se oikeastaan haitannut, koska ehdimme päivän aikana nähdä kaikki mitä halusimmekin. Puutarhaan on pääsymaksu, mutta tänä lauantaina klo 10-12 sisäänpääsy oli ilmainen ja siksi se pääsi must see-listallemme. Lauantaina oli todella kaunis hellesää, mutta koska kevät ei ollut yhtä pitkällä kuin Washingtonissa oli kirsikkapuut vielä nupussa. Washingtonin kirsikkapuut ovat siis jo kukkineet ja kaikki puut ovat vihreitä vaaleanpunaisen sijaan. Onneksemme kuitenkin Botanic Gardenin puutarhassa oli muita puita kukassa ja saimme uskomattoman hienoja kuvia muun muassa Magnolia-puista. Oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nautimme todella! Eteenkin kun tiesimme että Suomessa tulee räntää ja rakeita. 

Brooklyn

Brooklyn Flea Market

Löydä leikkivä lapsi kuvasta / Find a baby in the picture :)

Naudan rintaa sämpylän täytteeksi / Brisket for sandwiches

Brooklyn Flea Market-kirppikseltä taas löytyi vaikka mitä ihania herkkuja - sekä ostettavaa että syötävää. Kirpputori järjestetään sisätiloissa vanhassa panimon tiloissa, mutta näin kesäisin siirtyy tapahtuma koulun pihalle, jossa tunnelma on ihan omaa luokkaansa. Kirppis yllätti seurueemme todella positiivisesti ja totesimme että myyjillä tosiaan on kunnollista vintage-tuotteita myynnissä. Muutamalla myyjällä (ehkä viisitoista) oli ihan uusia tuotteita myynnissä, kuten laukkuja ja huonekaluja, mutta muuten oli käytettyjä esineitä myynnissä. Parasta tarjonnassa kuitenkin oli laatu. Suurin osa tavaroista oli todella hyvässä kunnossa, eikä todellakaan mitään henkkamaukan kulahtaneita toppeja ollut myynnissä, niinkun monella myyjällä esimerkiksi Suomessa ja olisin voinut ostaa vaikka mitä, mutta matkalaukkujen ollessa nyt jo tupaten täynnä jouduin jättämään monta helmeä hankkimatta. Sen sijaan nautin tunnelmasta, poimin inspiraatiota ja nuuhkin tuoksuja ruokakojuista. Jalat oli tässä vaiheessa jo aivan puhki ja seurueellamme kurni vatsat sen verran että päätimme istahtaa auringon paisteeseen ja nauttia herkullinen lounas ulkosalla. Aivan mahtavat herkkuvoileivät savustetulla naudan rinnalla täytettynä suli suuhun ja oli juuri sopiva lounas nostamaan energiatasot ylös.

Brooklyn Bridge

Kirpputorilta otimme metron takaisin Manhattanille ja päädyimme ottamaan iltapäivälevon Central Parkissa, niinkuin Manhattanin jokaikinen muukin ihminen. Manhattanilla asuu 1,6 miljoonaa ihmistä (ja varmaan noin 0,8 miljoonaa pikkukoiraa) ja luultavasti noin 500 000 turistia ja tuntui siltä, kuin kaikki ihmiset, eläimet, polkupyörät, hevoset, pallopelit ja piknik-varusteet Manhattanilla oli raahautunut palvomaan aurinkoa. Lähtisin veikkaamaan että New Yorkissa oli lauantaina kevään ensimmäinen lämmin päivä ja tämä selittää ehkä hieman väenpaljoutta. Vähän niinkun Espan puisto kevään ensimmäisenä päivänä, kaikki suuntaa ulos imemään kesän ensimmäiset D-vitamiinit itseensä. Nurmikkoa oli turha yrittää löytää, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme pienen aukean, mihin parkkeerata omat piknik-viltit. Fiilis oli leppoisa ja jalat ansaitsi hetken levon :) Kun kahvihammastani alkoi kolottamaan hälyttävän paljon ja edellisestä vessatauosta ei ollut kenelläkään muistikuvaa, päätimme lähteä metsästämään kahvilaa ja/tai vessaa samalla kun kiersimme puistoa ympäri. Kahviloita ja vessoja oli joka toisessa kulmassa, mutta jonot oli niin kamalat, ettei ollut toivoakaan päästä puuteroimaan nenäänsä. Siri löysi meille Starbucksin korttelin päästä lähimmältä metroasemalta ja otimme suunnaksi Upper West Side-kaupunginosan. Pikkasen on muuten kaupunginosilla eroa!! Chinatownin jälkeen Rautatieaseman hissit näyttää siltä kuin niissä voisi vaikka asua! Chinatown on todella likaisen oloinen, jätehuolto on todella surkea ja rotat juoksevat kaduilla, puhumattakaan kodittomista. Kodittomia nyt on jokaisessa kadunkulmassa ja metroasemilla, mutta Chinatownissa niitä vaikutti olevan enemmän kuin Upper West Side:lla. Miehellä olisi työmahdollisuus Manhattanilla tulevaisuudessa, mutta viikonlopun jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettemme edes aio hakea kyseistä työpaikkaa... Sen verran likainen kaupunki on, puhumattakaan väenpaljoudesta ja saastuneesta ilmasta. Tämä astmakeuhkoinen on yskinyt keuhkot taas pihalle huonon ilmanlaadun takia. Illalla spinning ei meinannut kulkea sitten mitenkään. Puuskutin kuin viimeistä päivää ennen kuin lämmittely oli edes ehtinyt alkaa... 

Central Park

Central Park

Starbucksin kahvien ja vessatauon jälkeen suuntasimme Time Square:lle ja saavuimme juuri sopivasti auringonlaskun aikaan, kun valotaulut todella pääsivät oikeuksiinsa. Aivan uskomaton väenpaljous ja tungos, oli mahdotonta saada kuvaa ilman intialaista perhettä, miestä vihreässä kukkapaidassa tai japanilaista turistiryhmää, mutta onnistuimme muutaman ihan julkaisukelpoisen kuvan nappaamaan. Sisko miehineen osti viime hetken liput puoleen hintaan Broadway musikaaliin Phantom of the Opera ja me lähdimme vaihtamaan miehen kanssa jotain lämpimämpää päälle kämpille. Löysin nettisivun Manhattanin livemusiikkiesityksistä lauantai-illalle ja kun löysin brasilialaista jazzia 15 dollarin sisäänpääsyä vastaan, ei ollut vaikea päätös lähteä kuuntelemaan musiikkia jazzklubille! Pikainen vaatteiden vaihto ja eikun menoksi. Klubi oli aivan superihana kellariravintola, jossa oli punasista samettia ja kattokruunut ja 20-luvun fiilis! Kiva plussa oli pöytiintarjoilu ja todella ystävällinen palvelu. Juuri kun istahdimme alas pöytään, lopetti edellinen bändi, mutta seuraava aloitti heti perään kunhan saivat soittimet viritettyä. En ollut aikaisemmin kuullut brasilialaista jazzia, mutta pidin todella paljon bändin soundista! Illan päätteeksi löysimme väsyneen, mutta onnellisen pariskunnan odottamassa meitä kämpillä rappusilla - ainoat avaimet olivat minun käsilaukussa... 

Rockefeller Center

Time Square

Time Square

Empire State Building

Paljon mahtui yhteen päivään, mutta kaikki oli vaivan arvoista! Mutta ennen kaikkea seura teki päivästä mahtavan :)

Camilla

Translate: We spent a super busy Saturday in Brooklyn and on Manhattan. We went to the Botanic Garden in Brooklyn to see the Cherry Blossoms but they weren't blooming yet, but the Magnolias were blooming, so we got some nice pictures of those. We even went to Brooklyn Flea Market and absolutely loved it. Great vintage and even better street food! We took a short nap at Central Park and made it to Time Square just after the sun went down. Great day and great company!

Viikonlopun lomakohde

Se olis kuulkaas tämän sapattivapaan viimeinen lomamatka edessä. Ihan mielettömiä uusia kohteita ollaan nähty ja koettu tämän keväät aikana ja kirsikkana kakun päällä lähdemme viikonlopuksi New Yorkiin siskoni ja hänen miehen kanssa! Bussiliput ostettu, asunto Chinatownissa varattu, ruisleipää tilattu ja oma asunto pistetty vuokralle. Lähdemme perinteiselle reppumatkalle ja pakkaamme siis tavarat rinkkaan helpottamaan siirtymisiä. Tavattoman pitkä lista kaikkea kivaa puuhaa ollaan saatu laadittua ja veikkaan että joku nähtävyys jää näkemättä. En edes tajunnut kuinka suuri Manhattan on ennen kuin aloin tutkimaan karttaa ja eteenkin metrokarttaa. Huh, miten me ikinä löydetään sieltä mitään? Siirtymisiin menee vaikka kuinka kauan, mutta onneksi matkaseurueemme on leppoisaa eikä jaksa stressaa pienistä. Luulen että viikonloppu tulee olemaan vähintäänkin inspiroiva ja toivottavasti palaamme uudella energialla viimeiseen opiskelurutistukseen. 

Viikkoja ei ole enää liiakseen ja toivoisin olevani hieman enemmän perillä pääsykoesisällöstä, mutta pakko taputtaa itseään olalle, koska vihdoinkin alkaa tuntumaan että on tehnyt töitä näiden pääsykokeiden eteen. Edellisvuosina tuntui että piti kaikki sisältö mahduttaa viimeiselle kahdelle viikolle erinäisten kiireiden takia... Nyt kuitenkin taas asunnon siivouksen ja pakkaamisten pariin. Hyvää viikonloppua jokaiselle taholle!

Camilla

Translate: It is our last vacation before I'm going back to Finland. This weekend we are meeting my sister and her husband in New York City! A million things to do before we leave, because we rented out our apartment again and there is a lot to clean before Friday morning departure. Have a great weekend everybody!

Washingtonin upeat kirsikkapuut

Joka kevät Washingtoniin saapuu tuhansia turisteja katsomaan kirsikkapuiden kukintaa ja osallistumaan Cherry Blossom-festivaaleihin. Tarjolla on muutaman viikonlopun verran tapahtumia maan ja taivaan välillä keskustan alueella. On leijan lentoa, juoksutapahtumia, piknik-tapahtumia, paraateja ja kaikkea muuta jännittävää. Meiltä tapahtumat jäi tällä kertaa kokematta, mutta kävimme maanantaina heti aamusta kuitenkin ihailemassa puita noin miljoonan muun turistin kanssa. Kirsikkapuut ovat lahja Yhdysvalloille Japanilta vuonna 1912 ja sijaitsevat Washington DC:ssä Tidal Basin vuorovesialtaan reunoilla. Yhteensä puita istutettiin Yhdysvaltoihin vuonna 1912 3020 kappaletta, mutta niitä istutettiin myös Manhattanille samaan aikaan. Yhteensä Tidal Basin-altaan reunoilla on noin 3750 kirsikkapuuta kaunistamassa puistoja ja houkuttelemassa turisteja, valokuvaajia ja taiteilijoita ihailemaan kukintoja. 

Turistikrääsäkaupoissa olen nähnyt kaikenlaisia Cherry Blossom:iin liittyvää roinaa myynnissä ja ihmettelin mikä ihmeen hössötys tämäkin nyt sitten on. Kun maanantaina kävimme kävelemässä puistoissa auringonpaisteessa tajusin kuinka upeat kukinnat ovat! Aivan uskomattoman upea kokemus! Turisteja oli tosiaan miljoona, vaikka oli ihan perus maanantaiaamu, mutta se nyt oli odotettavissa ja olin valmistanut itseäni tätä varten ja pakkasin mukaan paljon kärsivällisyyttä :) Parasta oli aivan mahtavat piknikasetelmat puistoissa. Parhaimmillaan olivat vierailijat pakanneet mukaan piknikpöydät, -tuolit, juustot ja viinit :) Kaiken kaikkiaan ihana päivä!

Ensimmäiset (ennen ja jälkeen kuvat) kuvat on otettu tasan kahden viikon välein. Ennen-kuvat on otettu kihlajaispäivänämme kun olimme keskustassa kävelyllä. Ihan ei onnistuttu ottamaan jälkeen-kuvat, mutta ne on tarpeeksi lähellä. Oli todella vaikea saada kuvaa ilman viittäkymmentä turistia, mutta mielestäni onnistuimme melko hyvin. Jos matka Washingtoniin ajoittuu maailskuun lopussa tai huhtikuun alussa, suosittelen lämpimästi pakkaamaan piknik-eväät reppuun ja suuntaamaan kirsikkapuiden alle viettämään leppoisaa päivää :)

Camilla

Translate: We went to see the awesome Cherry Blossoms at the Tidal Basin in Washington on Monday and what a great experience it was! We took the "before"-pictures exactly two weeks ago on the day we got engaged. The "after"-pictures are not exactly from the right angle, but hey, at least we tried :) 

Kun minun mies rakensi maailmankartan

Saatan ehkä olla hieman puolueellinen, mutta minulla on kyllä maailman paras mies! Olen jo kauan halunnut toteuttaa erään projektin ja kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, tiesin että juuri hän on se kenen kanssa haluan toteuttaa tämän pitkäaikaisen haaveen. Ikvävä kyllä idea ei ole kokonaan minun oma... Ystäväni julkaisi blogissaan joskus muutama vuosi takaperin, kuinka hän miehensä kanssa hankki maailmankartan olohuoneen seinälleen ja aloittivat merkistemään nastoilla maita/kohteita, missä ovat käyneet. Koska matkustus on myös meille erittäin lähellä sydäntä, halusin aloittaa merkitsemisen yhdessä mieheni kanssa. Huomasin heti alkuun, että vaikka tarjolla on vaikka minkälaista maailmankarttaa, on värillistä, mustavalkoista, julisteita, puulle maalattua ja kehyksiä kaikista maailman materiaaleista, mutta minun makuuni kaikki isot tai isohkot kartat pyörivät siinä kahden-kolmensadan dollarin ympärillä. Apua! Kenellä nyt sellaisia rahoja on? Etsimme miehen kanssa kaikilta nettisivuilta ja aina kun miellyttävä löytyi tuli budjetti vastaan. Olin jo luovuttanut aikapäiviä sitten, kun eräänä päivänä olimme ystävien kanssa viettämässä ostoskeskus-päivää Potomac Mills:in Outlet Mall:lla ja käväisimme eräässä julistekaupassa - ihan vaan huvikseen. Ja voi sitä riemun määrää kun juuri se maailmankartta, minkä olisinkin halunnut istui yksinäisen näköisenä kaupassa. Koska julisteella oli hintaa verojen kanssa reilut 13 dollaria, lähti se kanssani kotiin.

Seuraavat viikot menikin sitten kehysten etsimisessä. Monta päivää istuimme molemmat omien tietokoneiden ääressä ja etsimme sopivia kehyksiä, mutta taas tuli eteen hinta ja vaikutti siltä että juliste olisi pakko laittaa lasin taakse, mikä ei taas palvelisi tarkoitustaan - nastoilla merkitseminen. Istuin ja ihailin julistetta lattialla ja olin varma ettei tästä tule yhtään mitään. Projekti kuolee kasaan ja juliste laitetaan varastoon muiden rojujen joukkoon. Kunnes eräänä päivänä sanoin miehelle, että nyt on mentävä rautakauppaan. Tapahtui mitä tapahtui, minä haluan julisteen seinälle! Kiertelimme rautakaupassa etsimässä inspiraatioita ja ideoita, mutta kävelimme ulos tyhjin käsin. Ajatus kuitenkin jäi muhimaan mieheni pään sisälle ja samalla kun hän kävi sormusostoksilla muutama viikko sitten, kävi hän tutkimassa eri kehysvaihtoehtoja ja juttelemassa ammattilaisten kanssa askartelukaupoissa. Idea oli valmis toteutettavaksi, enää tarvittiin työtila. Tila löytyikin sopivasti miehen isän takapihan ladosta, jonne juliste roudattiin seuraavaa työvaihetta varten. Ladosta löytyi kaikki tarvittavat työkalut ja yllätykseksi myös vanhaa puuta. Kolme päivää siihen meni, mutta nyt maailmankartta roikkuu onnellisesti olohuoneemme seinällä. Minun tehtävä oli kaikkein rankin tämän kolmen päivän aikana, kun mies rakensi kehyksiä: pitää lapset elossa samalla kun otin aurinkoa. Tehtävä oli helppo - aina kun ääni lakkasi, nostin päätä ja katsoin mikä oli hätänä :) No ei nyt sentään... Leikimme lasten kanssa takapihalla miehen työstäessä projektiamme ja nautimme aivan upeasta aurinkoisesta hellesäästä. Ei huono tehtävä minun makuun!

Kartta on aivan ihana ja olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Taulu näyttää kuvassa todella pieneltä, mutta on isompi oikeassa elämässä. En ole pelkästään onnellinen uudesta taulusta, vaan myös siitä ettei ole mitään mitä mieheni tekisi vuokseni. Olen äärettömän onnekas ja onnellinen siitä miten miten ihana mies minulla on. En malta odottaa että voimme jonain päivänä mennä naimisiin ja aloittaa oikea elämä yhdessä. Edessä on vielä yksi korkeakoulututkinto ja paljon töitä ja säästämistä häitä varten ennen kun yhteiselo voi virallisesti alkaa. Ilman kovaa ikävää ja monia itkuja tämä ei tule tapahtumaan, mutta onneksi se on vain muutama vuosi koko loppuelämästämme. 

Haluankin kiittä vielä kerran kaikkia, jotka ovat meitä tukeneet, ilman perhettämme ja ystäviämme emme olisi selvinneet näinkään pitkälle. Maailmankartta olohuoneemme seinällä ei pelkästään symbolisoi matkakohteita, missä olemme käyneet ennen yhteistä elämäämme vaan myös sitä kuinka maailma on pienentynyt yhteisen elämämme myötä. Välimatkat saattaa vaikuttaa pitkiltä, muttei tunnu siltä. Haluamme sivistää itseämme ja kokea uusia seikkailuja yhdessä uusissa kulttuureissa. Olen äärettömän onnellinen siitä, kuinka ennakkoluuloton mieheni on ja siitä kuinka molemmilla on halu nähdä maailmaa. 

Ostimme nastoja paljon, koska maailma on täynnä kohteita, jossa haluamme käydä. Eilen illalla merkitsimme karttaan kohteita, missä ollaan käyty yhdessä ja erikseen. Aasia näyttää erittäin tyhjältä ja toivottavasti pääsemmekin sinne päin maailmaa muuttamaan joku päivä. Eikä tuo Etelä-Amerikka tai Afrikakaan mikään huono vaihtoehto ole!

Hyvää alkavaa viikkoa!
Camilla

Translate: I might be biased but by fiance is the best fiance ever! We couldn't find a world map online in a reasonable price range so he decided to build a frame for a poster we found in a poster store at Potomac Mills Mall. He "reclaimed" the wood for the frame from his dad's barn and but it all together in three days while we were in Louisiana for the weekend. We are both so happy how it turned out! I absolutely love it! Last night we pinned all the places we've been together and separately. We bought a lot of pins for the future - hoping to do a lot of travelling!

Nashville ja kotiinpaluu

Vihdoinkin olemme kotona! On se kumma miten se seitsemäntoista tunnin ajomatka tuntui lyhyemmältä kuin kolmen päivän aikana lyhyemmät pyrähdykset. Tiistai-iltana ajoimme Houmasta Tuscaloosaan noin viisi tuntia, keskiviikkona Nashvilleen noin neljä tuntia ja torstaina kotiin noin kaksitoista tuntia. Torstain ajomatka oli kyllä tuskaa. Otin heti alkuun ajovuoron, koska olen kaikkein virkeimmillään heti aamusta aamupalan jälkeen. Aika meni ajaessa todella nopsaa, mutta iltapäivästä tuntui että aika pysähtyi. Kovin työ oli kutenkin edessä kotona. Olimme vuokranneet asunnon eräälle perheelle matkamme ajaksi ja kotona odotti tietenkin sängyn petaaminen, puhumattakaan auton tyhjennyksestä. Perjantai menikin pyykkiä pestessä - arviolta kymmenen pesukoneellista yhden päivän aikana, niin ja tietenkin kouluhommat vielä siihen päälle... 

Nashville

Yksi paluumatkan etapeista oli päivä Nashvillessä, jossa tapasimme ystävämme Suomesta. Nashville on isohko kaupunki Tennesseen osavaltiossa ja on tunnettu musiikkikaupunkina. Musiikki onkin kaupungissa todella näkyvässä (vai kuuluvassa) osassa ja keskustassa soi musiikki kaikissa ravintoloissa ympäri vuorokauden. Nashvillen keskustassa Broadway-pääkadulla on lähes pelkästään ravintoloita ja bändit soittaa musiikkia kaikille kuulijoille ihan ilmaiseksi. Tai noh, mikään ei tietenkään ole ilmaista. Noin kymmenen-viidentoista biisin välein bändi kiertää keräämässä tippejä ravintolan asiakkailta. Juomat oli ravintoloissa melko kalliita, ottaen huomioon osavaltion ja Yhdysvaltain yleisen hintatason. Toki, me olemme täällä suurkaupungissa tottuneet todella koviin hintoihin - mikä onkin syynä ettemme käy ulkona juuri koskaan - mutta Nashvillen hintataso hieman yllätti. Ruoka sen sijaan oli halpaa. Käytiin lounaalla yhdessä barbque-paikassa ja söimme kolmea eri lihaa kahdella lisukkeella ja lasku oli noin 14 dollaria, eikä tippiä tarvinnut antaa, koska tiskiltä tilattiin ruuat. Neljällätoista dollarilla söi kaksi aikuista oikein hyvin!

Parthenon in Nashville

Majoitus oli taas aivan nappilöytö Airbnb:stä hieman kaupungin ulkopuolelta. Naapurusto näytti todella rähjäiseltä, mutta talo oli todella suloinen ja ihanasti sisustettu. Nuori pariskunta otti meidät lämmöllä vastaan ja muistutti huoneen vuokraan kuuluvan aamupalan. Kaapeista löytyi munia, pekonia, pannarijauhetta ja kahvia. Me herättiin kyllä niin aikaisin ettei kehdattu alkaa kokkailemaan, vaan pakattiin auto kotimatkaa varten ja syötiin aamiainen matkalla. Siitä pääsemmekin yhteen koko matkan kohokohtaan. Minulle esiteltiin uusi ketjuravintola ja voisin melkein sanoa että olen löytänyt uuden lemppariravintolan! 

Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää "kotiruokaa". Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä :) Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti - kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi :) 

Cracker Barrel

Mutta se mikä tekee Cracker Barrel erikoisen on ravintolan, on lahjakauppa ravintolan yhteydessä. Kun ravintolaan kävelee sisään aukeaakin asiakkaalle ensin pieni lahjakauppa. Jokainen meistä on varmaan joskus elämässään käynyt jossain matkamuistomyymälässä ja mielestäni kauppaa voisi siksi kutsua. Tarjolla on kaikenlaisia pikkupurtavia, juotavia, vaatteita ja pikkukrääsää. Erityisesti mieleen jäi sikspäkki pieniä Coca-Cola lasipulloja ja suloiset hillopurkit. Jos ikinä, arvoisat lukijat, tulee elämässä eteen road trip amerikan halki, suosittelen lämmöllä pysähtymään Cracker Barrel:iin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle!

Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää :) Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi - sen verran tulee leipää tuhottua! 

Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa - kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys... 

Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla

Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I've really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!