Onni on...

... uusi yläsuihku (Google translate: head shower). Kaikki (pitkät ihmiset), jotka on matkustanut maahan, missä suihkut on amerikkalaista mallia tietää kuinka hankalaa on pestä hiukset aivan liian alhaalla olevan yläsuihkun kanssa. Miksi ei voi yksinkertaisesti rakentaa suihkuja, jonka voi ottaa käteen?? Tai edes asentaa suihku niin korkealle ettei tarvitse kyykkää joka kerta kun pesee hiukset? En tietenkään valita jos on mahdollisuus hyötyliikuntaan, mutta onhan se vähän erikoista olla huomioimatta pitkät ihmiset... 

Noh, koska kyykkääminen ja ahtaus alkoi ottaa päähän toden teolla (koska me olemme sellainen ärsyttävä pariskunta, joka tekee kaiken yhdessä - eihän suihkussa voi käydä yksin!!), niin kävimme Bed, Bath and Beyond:sta hakemassa uuden yläsuihkun. Tämä kyseinen kaunokainen maksoin omaisuuden (60 dollaria), mutta oli todellakin rahan arvoinen!! Taidan tulla vanhaksi kun panostan mielummin arjen ylellisyyksiin kuin ostan uudet korkokengät :) 

Monsteri myrskystä ei ole meillä tietoa. Washington DC taisi jäädä myrskyn ulkopuolelle. Maa on valkoinen, mutta luulen että lumi sulaa viimeistään illaksi pois. Näen asunnon ikkunasta yhden liikenneonnettomuuden ja luulen että niitä tulee muutama lisää vielä kunhan aamuruuhka alkaa. Ongelma taitaa olla että teitä suolataan, eikä tilannenopeuksiin kiinniteteä huomiota. Olen taas kerran onnellinen kotitoimistostani :)

Camilla

Translate: After showering under a way too low head shower we bought a new head shower and I can't be more happy about it!! I don't have to squat every time I want to wash my hair. It was expensive but worth every penny :) 

Rock Creek Park

Sunnuntai oli eittämättä viikon kohokohta. Minä heräsin jo viiden aikaan (niinkun varmaan kaikki muutkin ihmiset joka sunnuntaiaamu) ja pakkasin meille reilusti eväitä rinkkaan. Halusin ajaa sisään uudet vaelluskengät helpossa maastossa ja olin lukenut että Washington DC:n pohjoisosassa olisi puisto sunnuntaikävelijöille. Tarkistin vielä ystäviltämme täällä Washingtonissa pitääkö väite paikkansa ja voinko lähteä patikoimaan Rock Creek-puistoon vaikka lenkkareissa ja vaikutti siltä että voimme lähteä turvallisin mielin. Emme olleet varmoja siitä saapuvatko minun uudet vaelluskengät postissa ennen viikonloppua ja halusin kuitenkin käydä katsastamassa puiston. Noh, tarvitsinko vaelluskenkiäni? 

Kyllä. Lauantaina satoi reippaasti vettä ja maa oli sunnuntaina erittäin mutainen. Osa puiston teistä on päällystetty ja monin paikoin voi valita helpomman reitin, jos näyttää siltä että on valinnut väärät kengät vaellukselle. Vaelluksia puistossa on yhtä monta kuin vaeltajiakin. Yhteensä puisto tarjoaa 32 mailia (51,5 kilometriä) vaellusreittejä ja jokainen vaeltaja voi itse räätälöidä oman reittinsä. 

Me pysäköitiin auto Nature Center:in parkkipaikalle ja piipahdettiin keskuksessa hakemassa ilmaiset kartat päivän vaellukselle. Yleensä amerikkalaisiin luonnonpuistoihin on pääsymaksu, parkkimaksu tms., mutta Rock Creek Park on ilmainen. Alueella on planetaario, joka on myös ilmainen. Luonnonpuiston keskuksessa oli ystävällinen mies meitä vastaanottamassa ja kyseli heti kuinka hän voi auttaa. Suomalaisena pelästyin kuollakseni taasen kerran kun joku tarjosi apuaan. Olen tottunut siihen että saan itse hoitaa asiani, enkä keskustella kenenkään kanssa. Saati sitten pyytää apua :) Tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen apuun, koska mies osasi kertoa tärkeimmät asiat mitä puistosta tulee tietää muutamassa minuutissa ja päästiin heti matkaan ilman turhia miettimisiä. 

Päivän vaellusreitiksi valittiin keltainen (kts. kartta) reitti, joka on arviolta n. 7 mailia pitkä (11 kilometriä). Jätimme ihan eteläisimmän kärjen matkasta pois, ehkä noin kilometri koko matkasta, eli yhteensä päivän vaellus oli n. 10 kilometriä neljässä tunnissa. Pysähdyimme kerran syömään ihan istualteen ja muuten söimme banaaneja yms. matkan varrella. 

Polut oli keskivaikeakulkuisia, oksia ja kiviä vähän väliä poluilla. Kuten mainitsin, polut oli mutaisia sateen jälkeen ja pudonneita lehtiä ihan joka paikassa. Sää oli muuten juuri sopiva puolipäivävaellukselle, ei liian kylmä eikä liian lämmin. Washingtonissa tulee yllättävän paljon, joka tekee että on vaikea löytää sopivia vaatteita laittaa päälle. Minulla oli sadetakin alla kevytuntuvatakki, jonka sain ottaa pois puolivälissä vaellusta. 

Siellä täällä oli pieniä lumikasoja viime viikon lumisateista ja pienet lammet oli jäässä. Toivoin jo että talvi olisi täällä olhi ja voitaisiin siirtyä kevättä kohti, mutta ilmeisesti meille on tulossa reippaasti lunta (tai ainakin vesisateita) tällä viikolla. Kävimme jo ostamassa uudet kartat seuraavaa viikonlopun vaellusta silmälläpitäen, mutta näyttäisi siltä että Virginian vuorilla sataa lunta koko viikon. Ellei ihmeitä tapahdu, jää vaellus toiseen kertaan. 

Tällä viikolla on paluu arkeen, eli pääsykokeisiin luku. Näin alkuun teen puolipäivää, koska asunto ei ihan vielä ole kunnossa ja on vielä paljon puuhaa, mutta viimeistään helmikuun lopulla olisi tarkoitus siirtyä kahdeksan tunnin työpäiviin. Eteenkin tänään olen tyytyväinen kotitoimistooni: ulkona tulee räntää. 

Oikein mukavaa viikon alkua!

Camilla

Translate: We went for a half day hike to Rock Creek Park in Washington DC. I am very happy that my new hiking boots came before our hike. The trails were really muddy and my nice pink running shoes would have been destroyed after the hike. We did the loop around the park (yellow on the map), except the most southern part of the park. The hike was around 6 miles (10 km) and we did it in 4 hours. The plan was to go to the Shenandoah National Park next weekend but it seems that the snow storm will keep us indoors for the weekend. Have a great week!

Arkirutiinit uusiksi

Vuonna 2010 syksyllä aloitin opiskelut uudestaan. Ammattikoulu ei ollut minulle tyydyttävä ponnistuslauta tulevaisuuteen ja päädyin suorittamaan kokopäivätyön ohessa yliopplistutkintoa Eiran Aikuislukiossa. Siitä se sitten lähti. Päivät koulussa ja illat töissä. Työpaikka ja koulu on vaihtunut, mutta päivän rutiinit ovat pysyneet samana jo neljä vuotta. Kokopäivätyö vaihtui osa-aikaiseksi, mutta samalla tahdilla tässä on vedetty aika kauan. Miten sä jaksat aina vaan painaa? Sanopa se. 

Ennen...

Mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin - muutamaa hermoromahdusta lukuunottamatta - koska totuushan on se että ihminen jaksaa jos on pakko. Vajaa vuosi sitten elämä kuitenkin yllätti, eikä yhtäkkiä tarvinnutkaan ottaa jokaikistä kahvintarjoilukeikkaa vastaan. Olen (lähes) vuoden päivät totutellut uuteen tilanteeseen ja vasta nyt kun irtisanouduin työstäni ja pakkasin laukkuni, niin olen pystynyt rauhoittumaan ja antaa toisen huolehtia tuloista ja menoista. 

...jälkeen.

Koska en käy töissä tai koulussa päivisin (enkä iltaisin), lankeaa kotityöt auttamatta harteilleni. Mutta koska kotityöt vievät ehkä maksimissaan tunnin päivästä on löydettävä jotain puuhaa lopuille viidelletoista tunnille. Tähän asti olen saanut päivät kulumaan erittäin nopeasti. Televisiosta tulee kaikkee roskaa päivät pitkät ja eteenkin ensimmäinen viikko meni sohvalla lojuten. En ole tottunut moiseen löhöilyyn ja kroppa meni shokkiin ja kärsin migreenistä pari päivää. Onneksi se oli kuitenkin väliaikaista ja kun viikko numero kaksi alkoi oli pakko keksiä jotain tekemistä. Television tuijottaminen on pitkässä juoksussa tylsää ja tappaa aivosolut alta aikayksikön.

Noh, mitä minä sitten teen päivisin? Viisitoista tuntia saa kulumaan tyhjäntoimittamiseen äkkiä ja juuri siksi on hyvä hieman suunnitella päiviään. Päivät aikataulutan liikunnan ympärille. Aamu-uinti ja ilta-sali oli selkeesti hyvä ratkaisu. Tällä viikolla olen käynyt meidän taloyhtiön uima-altaalla aamuisin ja illalla ollaan käyty miehen kanssa salilla. Liityttiin salille viikko sitten ja olen ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuun. Taloyhtiön sali on pieni ja masentava, eikä motivaatiota löytynyt lähteä salille. Uusi sali löytyy tien toiselta puolelta ja on erittäin hyvä. Avara, monipuolinen ja sieltä löytyy kaikki Cross Fit romppeet mitä me käytetään. Laitteet on vanhoja, mutta toimivia ja minulle löyty Les Mills:in perusjumpat, mikä on aina plussaa kun valitsen salia. 

Kohtalotoverit: ei ole liian aikaista aloittaa pääsykokeisiin luku.

Ensi viikolla aloitan pääsykokeisiin lukemisen, johon aion alkuun käyttää noin neljä tuntia päivässä ja loput ajasta tutustun uuteen (väliaikaiseen) kotikaupunkiini. Kaikkeen uuteen menee yllättävän paljon aikaa. Eilen kävin katsastamassa minulle uuden ostoskeskuksen ja siihen meni puoli päivää. Viime viikolla uhmasin kylmää tuulta ja kävin joka päivä kävelyllä tutustumassa naapurustoon ja sen tarjontaan. Että kyllä sitä yllättävän nopeasti saa ajan kulumaan. Toki blogin pystyttäminen on vienyt aikaa. Kaikki jotka on joskus kirjottanut blogia, niin tietää kuinka paljon taustatyö vie aikaan. Puhumattakaan kuvien muokkamisesta. Vaikka tämä kirjoittaminen nyt jo tuntuu työltä, olen erittäin tyytyväinen päätökseen blogin pystyttämiseen, koska vaikka syy muuttoon oli tietysti parisuhde, niin halusin myös ottaa askeleen taaksepäin ja tarkastella tulevaisuutta uutesta perspektiivistä. Kirjoittaminen auttaa lokeiroimaan ajatuksia ja luulen että tämä puoli vuotta auttaa kasvamaan paremmin kuin täpötäydet päivät, jossa ajatuksille ei ole tilaa. 

Ensi kerralla sitten jotain kevyempää luettavaa ;)  

Hyvää viikonloppua <3
Camilla

EDIT: Kuinka ollakaan, sen jälkeen kun julkaisin tämän postaukset, huomasin ystäväni Annan-Marian kirjoittavan samasta aiheesta. Hänellä tosi on vähän enemmän sapattivapaata takana kuin minulla :) 
http://secretwardrobe.bellablogit.fi/2015/01/22/ajatuksia-muutoksen-tueksi/ 22.1.2015 11:03

Translate: A five month pause from work and school has made me reschedule my daily routines. I am trying to find smart things to do instead of watching TV all day. Luckily we have a pool in our apartment building and a gym across the street, so I've been doing my morning cardio by the pool and lifting weights in the evening. And next week the fun begins with me studying for the entrance exam. Have a great weekend <3

Helsingfors, Finland

Luonnontieteellisestä museosta löytyy kaikkea maan ja taivaan välillä. Mielenkiintoisimmat minun mielestä oli ehdottomasti tulivuoren purkaukset ja kuinka hyvin purkaukset oli selitetty - jopa niin että ei-natiivi ymmärsi mistä on kyse. Toisin kuin muissa museoissa, missä minä olen käynyt, mihinkään ei saa koskea. Noh, täällä sai koskea ja tunnustella miltä eri kivet tuntuu, mikä kuulostaa ehkä vähän kuivalta, mutta oli todella mielenkiintoista nähdä miltä kallio näyttää ja tuntuu eri maissa. Museosta löytyi kaksi suomalaista kallionlohkaretta. Tunnistin suomalaisen kiven jo kaukaa, mutta kuinka noloo museolta ilmottaa Helsingfors, Finland alkuperäksi? Selkeesti on museon työntekijällä ollut vääränkielinen kartta kädessään... Tai näin suomenruotsalaisen perspektiivistä: jätte bra! 

Toinen kallionlohkare näytti vaan tosi hauskalta ja satuin katsomaan alkuperää: Virvik, Finland. Missä ihmeessä sellainen sijaitsee? Selkeesti Kehä 3:sen ulkopuolella, kun en moisesta ole kuullutkaan. Onneksi Google osasi kertoa, en olisi itse ikinä arvannut. 

Ikävä kyllä juuri näihin kiviin ei saanut koskea, mutta hassun näköisiä möhkäleitä olivat. 

Meillä on täällä sumuinen keli (tai no, meidän asunnon ikkunasta näkyy melkeinpä aina vaan pilviä), joka tarkoittaa että suuntaan ostoskeskukseen, enkä ulos lenkille. 

On tää kotivaimona oleminen rankkaa... :) 

Camilla

Translate: We found some funny looking rocks at the Natural History Museum with funny origins :)

Pitkä viikonloppu

Jet lag on vihdoinkin väistynyt ja nukuin eilen puoli seitsemään asti!!! Ei enää aamuneljän herätyksiä ja kesken lauseen nukahtamisia iltakahdeksalta. Meillä on meneillään neljän päivän viikonloppu ja ollaan otettu kaikki ilo irti vapaa-ajasta. Perjantaina käytiin Washingtonissa National Mall:lla (mikä ei yllätys yllätys olekaan ostoskeskus, vaan puisto, vähän niinkun Champs Elysees Pariisissa) ja Smithsonian National Museum of Natural History-museossa. Luonnontieteellinen museo oli ensimmäisenä must see-listallani Night at the Museum-elokuvan ansiosta. Museo täytti kaikki muut odotukset paitsi liikkuva Tyrannosaurus Rex :) Museossa voisi viettää helposti koko päivän ja eteenkin pienet lapset on otettu erittäin hyvin huomioon. Museossa oppi kaikkea uutta luonnosta - eläimistä ja kasvillisuudesta. Hyönteisten osastolla vastassa oli tarantella, torakka, ehkä maailman isoin koppakuoriainen ym. muita ällötyksiä. Lapset (ja lapsenmieleiset) sai pitää näitä hyönteisiä kädessään. Mies otti tietenkin torakan käteensä ja minä sain aivan kamalan paniikkikohtauksen ja tärisin kauhusta vielä matkalla kotiin. 

Loppuiltapäivä käveltiin Mall:ia ympäri, ja ihasteltiin puistoa. Voin vaan kuvitella kuinka kaunis puisto on kesällä kun ruoho on vihreää, puissa on lehtiä ja puistossa on kukkaistutuksia. Odotin ehkä vähän liikoja puiston ympäristöltä. Olin ajatellut että puistosta löytyisi viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita, mutta puiston välittömässä läheisyydessä ei ole kuin muutama food truck. Puistosta muutaman korttelin päässä (riippuen tietysti mihin suuntaan lähtee kävelemään) oli Starbucks-kahviloita ja muutama ravintola. Keskustassa ei ymmärtääkseni ole asuntoja, vaan pelkästään toimistoja, joten tottakai se rajaa vähän ravintola/kahvila-tarjontaa. Koska olen viettänyt päiväni sohvalla lojuen, niin oli virkistävää kävellä kirpeessä auringonpaisteessa ja katsella ympäriinsä. Ja mitä olisi turisti-päivä ilman käyntiä Valkoisella Talolla? Herra Obaman kotitalo näytti viihtyisältä, mutta aika ruuhkaiselta. Kadut on suljettu eikä autolla pääse pihaan ja hirvee määrä turisteja pyörii etupihalla ottamassa kuvia. Mutta kai kaikkeen tottuu :)

Suurin osa minun ajasta on mennyt asunnon sisustamiseen, tai lähinnä olen pyörinyt päivät pitkät nettikaupoissa ja tehnyt tarjouksia Craigslist:lla huonekaluista ja sisustustavaroista. Pikkuhiljaa tämäkin asunto alkaa näyttämään kodilta. Keittiö on aivan kamalan pieni - eteenkin meille - kun me pidetään ruuanlaitosta, ehkä liiankin paljon. Ollaan yritetty keksiä erilaisia säilytysratkaisuja, jotta saadaan kaikki tavarat mahtumaan järkevästi. Joudutaan myymään paljon roinaa ja ne mitkä ei mene kaupaksi, tai ei ole järkevää myydä, lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Kumpikaan meistä ei liiemmin pidä romuista ympäri asuntoa ja ollaan etsitty pöytiä ja sivupöytiä, jossa on jo laatikoita tai koreja valmiina. Saa helposti tavarat piiloon eikä asunto näytä romuvarastolta. 

Eilen käytiin lounaalla Bayou Cafe:ssa meidän naapurustossa. Itse pidin sisustuksesta ja tunnelmasta. Ruoka oli perusruokaa, mutta kuulemma parempaa on tiedossa kun matkustamme helmikuussa New Orleansiin ;) Iltapäivä meni nopsaa Smithsonian National Air and Space Museum:ssa. Olin melkein yhtä innoissaan kuin NASA:lla Houstonissa. Museot Washingtonissa on muuten ilmaisia ja ilmailumuseossa oli tarjolla ilmainen opastettu kierros. Meidän opas oli tehnyt työtään ilmaiseksi museolle 27 vuotta ja todella tiesi mistä puhui. Alimmassa kuvassa ensimmäinen lentokone joka lensi New Yorkista Pariisiin - ilman kompassia tai navigaattoria :)

Eilen käytiin vielä illallisella ystäväpariskunnan luona. Oli kiva puhua suomea välillä :) Huomenna on vielä vapaapäivä ja tiedossa lisää ostoksia, jos tästä asunnosta vihdoinkin tulisi esittelykelpoinen. Tosin, tärkeintä huonekalua odotellaan vielä. Nimittäin ruokapöytä. Ollaan todella valmiita tähän sohvalla/lattialla syömiseen, vaikka olis kuinka romanttista tahansa :) 

Ihanaa viikonalkua kaikille <3

-Camilla

Translate: My jet lag is finally over and I slept until 6:30 yesterday morning. So I kind of feel like a normal person :) We have spent our 4-day weekend in DC and went to see the Natural History Museum and the Air and Space Museum. I've been really excited to see everything - including the White House. Most of my time I've been on Craigslist and trying to find stuff for our apartment, but finally it seems like we have everything we need. Hopefully our dining room table would arrive next week - kind of  tired of eating on the couch or the floor. Have a great week everybody <3

Vihdoinkin perillä!!

Terveiset kylmästä Washingtonista! Tarkemmin sanottuna terveiset Arlington, Virginiasta. Pari päivää on mennyt jet lagista toipumisessa ja levätessä, mutta nyt alkaa elämä voittamaan. En usko että olen todella täällä, ei tarvitse enää murehtia aikaerosta ja siitä mihin aikaan voi soittaa Skypellä. Ollaan vihdoin samalla aikavyöhykkeellä ja saa herätä samasta sängystä samaan aikaan. Kyllä, herään 04:45 kun mies menee töihin tai lähinnä jo klo 04:00, koska neljältä aamulla Helsingissä on jo lounasaika. 

Luulisi että päivät matelee, kun mies on töissä kymmenen tuntia päivässä, mutta yllättävän paljon saa ajan kulumaan kun tekee ei mitään. Olen lähinnä haahuillut päämäärättömästi ympäri asuntoa, katsonut televisiota, ottanut päikkäreitä, syönyt enemmän ruokaa kuin sallittua ja juonut kahvia koska meidän kahvinkeitin on ihan loistava! Kahvi on niin hyvää, ettei voisi parempaa olla. Olen myös ihmetellyt amerikkalaisten ajotaitoja. Täällä talvi ei pelkästään yllätä joulukuussa vaan joka aamu. Virginian osavaltiossa on talvikelit joka vuosi, mutta silti täällä kukaan ei hanki kunnon talvirenkaita saati sitten ota tilannenopeutta huomioon. Ajetaan kuin viimeistä päivää vaikka ajotiellä on lunta ja jäätä. Noh, tästä seuraa se että koulut on ollut kiinni maanantai, tiistai ja keskiviikko aamuina 2 tuntia, eli lapset ovat menneet kouluun vasta klo 11:00. Olen tullut siihen tulokseen että amerikkalaiset taitavat tahallaan jättää talvirenkaat hankkimatta, jotta voivat jäädä lasten kanssa kotiin pari kuukautta vuodesta. Pitäiskö meidän suomalaisten ottaa tästä oppia, jotta voidaan olla menemättä töihin 6 kuukautta vuodesta? 

Muutto meni yllättävän sujuvasti, ehdin tavata suurimman osan perheestä ja ystävistä ketä halusin nähdä ennen lähtöä. Tosin, enhän minä pysyvästi tänne Yhdysvaltoihin muuttanut, joten ei hätää - sama homma jatkuu toukokuussa! Kuvassa perjantain näkymä Haagan asunnon olohuoneesta, vain muutama tunti ennen lähtöä. Oli aika lohduton. Aloitin pakkamalla tuliaiset, kengät, laukut ja mekot. Eihän nainen voi matkustaa ilman korkokenkiään!!! Jäljelle jäi kolme IKEA-kassillista vaatteita, mitkä piti mahduttaa kahteen matkalaukkuun. Mitä pakata puoleksi vuodeksi? Mitä vaatteita tulen kaipaamaan eniten? Mukaan lähti lopulta yksi IKEA-kassillinen vaatteita. Ja tiedättekö kuinka kävi kun saavuin jenkkeihin? Olin lähettänyt osan vaatteista elokuussa uuteen asuntoon miehen mukana. Ja muistelin nyt tammikuussa pakatessani, että minullahan on monet housut siellä. YHDETKÄÄN housut, jotka olin elokuussa lähettänyt, eivät mahtuneet jalkaan. Joten, tällä hetkellä omistan yhdet farkut jotka oli jalassa koneessa ja lainaan miehen kotiverkkareita ennen kun pääsen kauppaan asti. Tiedossa on siis tiukka treeni - kesäkunto 2015 täältä tullaan! Onneksi meidän talosta löytyy uima-allas ja kuntosali. Sali ei ole mikään Elixia, mutta se saa nyt kelvata. Meitä hemmoteltiin Helsingissä kun salit oli niin halpoja ja eteenkin Elixiasta löytyi Cross Fit-varusteet. 

Viikonloppuna olisi tiedossa ensikosketus Washington DC:n nähtävyyksiin ja Outlet Mall:it. Olen aina ollut sitä mieltä että jos housut eivät mahdu jalkaan, pitää ottaa itseään niskasta kiinni, mutta pakko kai tässä on käydä hakemassa ainakin jotkut kotihousut... 

En oikein osaa uskoa tätä todeksi. En tahdo uskoa että tosiaan jätin työni ja koulun jäähylle puoleksi vuodeksi, mutta ei tällaista mahdollisuutta jätetä ottamatta. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tunnetta kun saa asua taas saman katon alla ja jakaa arki miehen kanssa, mutta taidan yrittää - olen onnellinen.

-Camilla

For you English speaking friends: I'm sorry, but I have to write in Finnish since my family doesn't speak English.

Translate: I'm finally here in Arlington, Virginia and everything is good. It's so great to finally be able to wake up in the same time zone :)